Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai kääntää katseet menneeseen vuoteen. Kangasalalainen sekakuoro Pikantit toteutti ajatuksen joulukonsertissaan ”Vuosi johtaa jouluun” Kangasalan kirkossa 25. marraskuuta. Kuultavaksi oli valittu paitsi tuttuja joululauluja myös kesäisiä tunnelmia ja suomalaisen luonnon innoittamia sävellyksiä.
Kuoron monipuolisuus näkyi sen riveistä löytyneinä säestäjä- ja solistivalintoina. Lisäksi Jussi Tamminen on taitava pianisti, joka istuutui välillä pianon ääreen. Hänen selkeä johtamisensa ja onnistuneet teosten jäsentelyt ja tempovalintansa saavat kuorolaiset luottamaan johtajaansa. Yleisö saikin kuulla varmaa ja nautittavaa musisointia.
Kun maas on hanki -laulua laulaen kuoro lipui paikalle ja aloitti laulun Varpunen jouluaamuna kitaristi Usko Rasilaisen säestyksellä. Niitä seuranneet Talvi-iltana ja Talvilaulu soivat levollisesti hengittäen ja antoivat kuulijan nauttia kuoron harmoniasta. Rohkeampi valinta, Otto Kotilaisen Näin unta kesästä kerran, on vanha sekakuorojen koetinkivi. On hyvä, että kuoronjohtaja uskaltaa ottaa ohjelmistoon teoksia, joista kuoro löytää haastetta, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Se on kehittymisen kannalta välttämätöntä. Naiset olivat malttaneet jättää nuottikansionsa sivuun, mikä kuultiin naisäänten varmuutena sen kannatellessa Kasken Kesäyötä. Naisten omat esitykset, muun muassa Oi katsohan lintua, säteilivät iloa ja herkkyyttä ehkä samasta vapautuneisuudesta johtuen.
Suomalaisuuden ja itsenäisyyspäivän läheisyys näkyi tamperelaisen Asko Vilenin kolmena lauluna, joista Suomenmaa nousi konsertin kohokohdaksi. Teos oli hyvin muotoiltu ja dynaamiset tehot kohdallaan. Ei sovi unohtaa pianisti Olga Juutista, joka löysi teosta säestäessään sen tunnot soittimestaan niin, että yleisö puhkesi aplodeihin kesken konsertin. Pikantit soi siinä kuten parhaat sekakuorot Klemetin ajoista lähtien.
Loppupuolen joululaulut virittivät kuulijat alkavaan adventtiin. Yleisö sai itsekin laulaa mukana Simojoen suosittua laulua Tulkoon joulu. Enkelikellot -laulu oli kuulijoille helmi soljuessaan pakottomasti, ilman kiirettä. Kuoron joululauluperinnettä edusti Jouluyön hymni, jossa soolo-osuuden lauloi heleästi Satu Kainisto. Kolmen kuninkaan marssin maalasi kuulijan eteen tietäjien kulkueen, jossa mieslaulajat johtivat vakaasti kuulijoita seimen luo. Yleisöä näytti miellyttävän myös muista joululauluista poikkeava Lasse Heikkilän gospelhenkinen sävellys ”Iloa valoa”. Sen esitystempo hakee vielä linjojaan, jotta kaikki laulajat pysyisivät tarkasti rytmissä mukana. Pienistä epätäsmällisyyksistä huolimatta konsertti onnistui hyvin.
Lopuksi kuultiin perinteikäs Maa on niin kaunis. Adventtiaika sai alkaa valoisissa merkeissä. Se näkyi konserttiyleisön kasvoista, kun he astuivat ulos kirpeään marraskuun iltaan.
Aino Hagner
