Vanhalle teki ihan hyvää mennä Luopioisten koululle joulunavaukseen, jossa oppilaat vastasivat ohjelmasta, myynnistä ja tarjoilusta. Kivat olivat jatkotkin torilla joulukuusen alla, vaan siellä ei kauan tarjennut. Mutta ne koululaiset! Aika hyvin hommansa hoitivat. Tuli siinä mieleen, mahtaako tällainen toiminta olla tapana ympäri Suomea, vaiko vain tämän sortin virkeissä kylissä ja virikerikkaassa pikku oppilaitoksessa. Teki ihan sydämelle hyvää ensiksikin se, että näki niin paljon nuorta kansaa. Voi nimittäin mennä usein montakin kauppareissua niin, ettei kylän väylillä näe yhtäkään koululaista tai vielä pienempää väkeä. Omia jälkeläisiäkin tapaa harvahkosti.
Iloinen joulumieli luikerteli salaa sieluun saakka. Unohti vanhakin hetkeksi kremppansa ja raihnaisuutensa, kun sai hyvää kohtelua niin myyntipuolella kuin kahvilassakin. Itse tehtyjä tuotteita taisi kaikki olla. ”Tarjoilijat” olivat somasti vaatetetut, valkoiset hilkat päässä. Jos itse olisi samassa iässä joutunut noin yleisön edessä kiireisiin tarjoiluhommiin, niin olisivat varmaan kädet jännityksestä tärisseet. Kun tyttösiltä siinä vauhdikkaassa suhinassa uteli, onko astioita tippunut ja mennyt rikki, niin ihmettelivät moista kysymystä.
Pojat hoitelivat enemmän tuotemyyntiä, ja hyvää harjoittelua siinä saivat kohteliaasta asiakaspalvelusta. Itse tehtyä tavaraa oli monen sorttista. Tuli vanhalle iloinen mieli siitäkin, että tällaisilla kouluopetuksilla nuorille annetaan hyviä eväitä, kuten yhteistyötaitoja, tulevaa työelämää varten. Lietsotaan kekseliäisyyttäkin sen puoleen. Saattaa myös olla eduksi vähän ammatissa kuin ammatissa, että oppii jo kouluiässä kohteliaisuuden ja jämptin taidon käsitellä rahaa. No jaa, ehkä käteistä ei enää käytetä eikä vaihtorahoja tunneta, kun nämä koululaiset ovat asiakaspalvelijoina.
Ei liene paha, jos tapahtumien suunnittelussa on mukana luovaa kaupallista ajattelua. Keksitään uusia ideoita ja omaperäisiä tuotteita. Uusi ikäluokka voi nostaa Suomemme myyvyyttä jatkossa. Parissa tunnissa tuolla iloisessa tapahtumassa koko viikon seurustelutarve täyttyi, kun tapasi paljon tuttuja. Oli koululaisten vanhempia ja pikkusisaruksia, oli vaareja, mummoja ja muuta väkeä. Muisteltiin siinä, millaista oli tässä koulussa silloin, kun omat jälkeläiset olivat oppivelvollisuusiässä. Ilmeisesti reipas lapsenmielisyys tarttui meihin, oltiin jopa helläsydämisiä ja herkistyneitä. Siinä ihan eläytyi nykykoululaisten osaan, tunsi lämpöä ja yhteenkuuluvaisuutta. Sellainen teki vanhalle hyvää. Tiedä vaikka kestäisi jouluun saakka tämä iloinen lapsenmieli.
Mymmeli
