”Ei minun tarvitse samalla pysäkillä kahta kertaa pysähtyä. Menkööt seuraavalla, saatana!” intoili isoon ääneen äskettäin Länsilinjat Oy:n nuorehko mieskuljettaja kaverilleen, jonka kanssa hän 20 kilometrin matkan yhtäpäätä telefoonitse tarinoi, Tampereen Hankkiosta Kangasalan Mäntyveräjälle.
Onnikasta ulos kun astelin, juttelunsa jatkui vaan.
Muuan kuski kuin vihaa puhkuen, terhakasti tööttäillen pyrki pikkupirssien kuljettajia kolmeen kertaan kouluttamaan.
Linjurien kyydissä harvakseltaan matkatessain olen puolen vuoden aikana viidesti havainnut saman yhtiön pahantapaisia, huolimattomia, asiakkaisiinsa epäystävällisesti suhtautuvia jopa vaarallisia kuljettajia. Kuinkahan usein noita järkijättöisiä kansanpalvelijoita päivittäin eestaas reissaavien kohdalle osuu?
Yhtään ei ole kiva kyydissä istua, kun epäkelpojen kuskien vuoksi joutuu valppaana ja varuillaan olemaan. Mitähän miinusta tälläkin matkalla sattuu?
Linja-auton kuljettaminen on parhaimmillaan mitä suurinta taidetta, kun asialleen aikuismaisesti antautunut ammattilainen ottaa kaiken hyvin huomioonsa. Tervehtii aina ystävällisesti vaikka kansa mykkänä mököttäisi. Kurvailee taitavasti kaikki muutkin tiellä liikkuvat jo kaukaa huomaten, tarvittaessa joustavasti tietä antaen, väistäen, vaarat välttäen. Jarruttaa ja kiihdyttää asiakas- ja ajoneuvoystävällisesti myös polttoainetaloudellisesti.
Suuressa joukossa toki monta kelpo kuljettajaakin on. Useat ulkomaalaistaustaisia.
Esimerkillisten mallipersoonien löytämiseksi ehdotan Tampereen seudun joukkoliikennealueelle tästä lähtien jokavuotista Vuoden kuski -kisaa Helsingin, Espoon tienoilla taannoin sovellettua mallia mukaellen. Asiakkaat pyydettäköön parhaita valitsemaan, kehujaan perustelemaan!
Turvalliset, taitavat, aurinkoiset kuljettajat luovat ja tuottavat joukkoliikenteelle ja koko tienoolle myönteistä mainetta ja arvostusta. Se on arvokas, iso asia!
Mikko Kiio
Kangasala
Kommentointi on suljettu.