Ystävänpäivä on rakkauden juhlaa. Pitkään yhdessä olleet Verkkosaaret, Anneli ja Paavo, suostuvat jakamaan tarinansa pienen taivuttelun jälkeen.
Anneli tapasi Paavonsa vuonna 1959 karattuaan pääsiäisenä tansseihin.
– Äiti ei siitä tykännyt, kun oli rippikoulukin kesken. En kuitenkaan halunnut yksinkään jäädä kotiin, Anneli, 76, muistelee
Laitikkalan seurojentalolla viisi vuotta vanhempi Paavo haki Annelia tanssimaan. Nuoret kohtasivat useasti kesän lavatansseissa, mutta saatille Paavo pääsi vasta lokakuussa. Siitä alkoi virallinen seurustelu. Pari päivää he yrittivät olla erossa, mutta eivät sitten osanneet olla erillään.
Annelin äiti ei tansseihin karkaamista kauan paheksunut, ja Paavo sai heti hyväksynnän.
– Äiti aina sanoi, että enemmän Paavo on hänelle poika kuin vävy.
Suhteen seuraava askel otettiin niin ikään pääsiäisenä, kun kihlat vaihdettiin vuoden 1962 pääsiäisenä.
Kauppiaspariksi
Aitolahdelle
Avioitumistaan pariskunta muistelee huumorilla
– Muutin Vesilahteen myymälänhoitajaksi. Aitolahdelle tarvittiin uuteen kauppaan vetäjää, eikä Anneli päästänyt minua muuttamaan sinne yksin, 81-vuotias Paavo hymyilee.
”Pakkoavioliitto” alkoi 2. joulukuuta 1962. Verkkosaaret sanoivat tahdon täpötäydessä Pälkäneen kirkossa, sillä vihkiminen tapahtui Jumalanpalveluksen päätteeksi. Kotona keitettiin vielä hyvät kahvit.
Perheeseen syntyi kaksi poikaa 10,5 kuukauden ikäerolla. Samankokoisia poikien luultiin usein kaksosiksi. Paavo välillä tokaisi kyselijöille, että kolmosia ne ovat. Kolmas poika on kotona.
Lapsenlapsia on syntynyt neljä, ja heistä nuorinkin on jo armeijassa.
Suomalaisista sanotaan usein, että emme juuri puhu tai pussaa. Verkkosaariin tämä ei päde. Puhuminen, halailu ja pussailu ovat kuuluneet aina elämään.
– Paavo oli alussa hiljainen, mutta muuttui sitten vilkkaammaksi. Hän sanoi kavereille, että pakkohan hänen on Annelille välillä vastatakin. Ei hän ollut kotonaan tottunut halailuunkaan.
Neuvottelua ja raitista ilmaa
Erimielisyyksien tullen Verkkosaaret pyrkivät neuvottelemaan.
– Ei kaikesta tarvitse heti tehdä pesäeroa, Anneli pohtii.
Paavo sanoo, että jos sopuun ei päästä, hän painaa lakin päähänsä ja menee ulkoilemaan.
– Raitista ilmaa on piisannut, mies naurahtaa.
Annelin hurmaantui Paavon silmistä, Paavo Annelin iloisesta olemuksesta ja myös silmistä. Enempää hän ei suostu vaimoaan kehumaan, ettei tämä vain ylpisty.
Kaikki pariskunnat eivät kävele julkisesti käsi kädessä, mutta Verkkosaaret ovat tätäkin harrastaneet.
– Ja nyt sitten useinkin menemme käsikynkässä, kun miehestä loppuu puhti, Anneli sanoo.
Menetetty terveys harmittaakin Paavoa. Aiemmin mies hoiti kokkaukset ja Anneli pääsi töiden jälkeen valmiiseen pöytään. Työnjako on mennyt uusiksi niin, että nykyään Anneli laittaa ruuat.
Verkkosaarien ystäväpiiristä ei kovinkaan moni ole eronnut.
– Ne on ne nuoret, jotka Pälkäneellä vaihtavat miestä ja naista, Paavo miettii.
Pariskunta on elänyt aktiivisen elämän. Työpaikat, osoitteet ja harrastukset ovat vaihtuneet, mutta kainalokaveri on pysynyt. Rakkaus on syvää ystävyyttä, eikä toista ilmankaan osaa olla.
– Pitää muistaa, ettei toinen ole itsestäänselvyys. Elämä ei aina ole helppoa ja hienoa, mutta lopulta hyvä kuitenkin voittaa, Anneli muistuttaa.
