Käsityötrendit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä käsityöpiireissä in ja pop -maineensa kukkuloilla elää pitsinnyplääminen, vaikka harrastusta tuntematon toisin voisi luulla.
– En pidä siitä, kun arkikielessä puhutaan ”nypläämisestä”, kun ihminen tekee jotakin niin sanotusti toisasarvoista, ”puuhailee” ja ”näpertelee”. Voisiko nypläämis-verbin korvata vaikka nypertämisellä? ehdottaa pitsinnypläämistä 18 vuotta opettanut kesäkangasalalainen Hilkka Lehtinen.
Lehtinen uskoo, että pitsinnyplääjät elävät keskimääräistä pidempään.
– Tutkimuksetkin sen jo todistavat, että aktiivinen tekeminen ja harrastaminen pitää ruumiin ja aivot vireinä.
Lehtisen mukaan nyplääminen vaatii sorminäppäryyden lisäksi alituista ajattelemista.
– Jotkut sanovat, että nypläämistä voi harrastaa katsomalla samalla televisiota. Sitä minä en kyllä usko, sillä niin paljon keskittymistä tämä harrastus vaatii.
Lehtinen nyplää tätänykyä pääasiassa käyttötöitä, esimerkiksi erilaisia yksityiskohtia vaatteisiin ja laukkuja.
– Otan osaa suomalaisiin ja ulkomaalaisiin kilpailuihin. Niissä olen pärjännyt joskus paremmin ja joskus huonommin, Lehtinen hymyilee.
Porukassa luovuus tiivistyy
Vuodesta 2005 pitsinnypläystä Kangasala-Opistossa opettanut Arja Virtanen puhuu Hilkka Lehtisen kanssa samaa kieltä.
– Nypläämistä tehdään kaksinkäsin, joten se vaatii molempien aivopuoliskojen aktiivista käyttämistä, Suomen Pitsinnyplääjät ry:n hallituksen puheenjohtajanakin toimiva Virtanen muistuttaa.
Lehtinen ja Virtanen kuuluvat 20 nyplääjän ryhmään, joka luovutti viime viikolla Ruska-nimisen yhteistyön viikolla Kangasalan keskusterveysasemalle. Työn alanimi on ”Kangasala 2011”, sillä työ valmistui vuonna 2011 Suomen Pitsinnyplääjät ry:n syyskokoukseen Kangasalla.
– Tein työstä aluksi viitteellisen luonnoksen ja esittelin lehtimalleja, joista työ tehtäisiin. Työn edetessä oksa lehtineen sai enemmän syksyn tuulista ruskaliikettä, kun tekijät pistivät luovuutensa peliin, Virtanen kertoo.
Työ todella henkii väreineen syksyistä henkeä. Ryhmän värien käytön ammattimaisesta käytöstä kielii jo se, kuinka levollisesti eriväriset lehdet ovat paikoilleen asettautuneet.
– Tämä työ oli yhdistyksen ensimmäinen yhteinen työ. Orimattilassa on nyt tehty vastaavanlainen taulu ”Orimattila 2012”, joka luovutetaan myös aikanaan Orimattilaan, Virtanen kertoo.
