Lastenkirjafestivaali Kirjalitan kiertue tuo kirjailija Kaisa Happosen Pälkäneen pääkirjastoon. Tällä kertaa Happonen runoilee lasten kanssa runopajassa, eikä lue ääneen Mur-karhukirjojaan.
Hän on kuitenkin toinen Mur-karhun äideistä, joka on juuri saanut käteensä painotuoreen kuvakirjan Mur ja tähti. Pakko siis kysyä: Eikö maailmassa ollut jo tarpeeksi fiktiivisiä karhuja? Tulee mieleen ainakin Nalle Puh, Karhuherra Paddington, Turpo ja Urpo, Rasmus-nalle, Maailman vahvin nalle, Uppo-nalle, Jogi-karhu, Titi-nalle, Sinisen talon nalle, Nalle Luppakorva, Veli Nalle ja niin edelleen.
– Yhtään Muria ei ollut. Karhut ovat yksilöitä niin kuin me ihmisetkin. Jokaisella meillä on tarinansa, joka ansaitsee tulla kuulluksi.
Kuvataiteilija Anne Vasko oli tehnyt näyttelyynsä karhutaulun kollaasitekniikalla. Siinä oli itkevä karhu, jolle hän kannusti keksimään tarinan. Puolen vuoden päästä Happonen keksi päiväunillaan, miksi taulun karhu itkee. Kun talviuni ei tullut silmään, otus murehti, onko karhu lainkaan. Siten syntyi Mur.
Metsässä mielikuvitus virittyy
Vaikka Happonen on kasvanut Pohjois-Karjalassa, ei hän ole koskaan nähnyt luonnossa elävää karhua.
– Karhunkakka on lähin kokemus karhusta. En kyllä haluaisikaan karhua luonnossa kohdata, vaikka olen saanut pienestä pitäen retkeillä metsissä. Minulla on suuri kunnioitus karhuja kohtaan. Isäni on kertonut paljon karhutarinoita.
Kirjailija tunnustautuu – aivan kuten Mur – mustikan suurkuluttajaksi. Hän pääsi lapsuudessaan usein luontoretkille.
Happonen kehottaa kaikkia hoitamaan suhdetta metsään. Se on paikka, jossa kaikki hiljenee ja mielikuvitus virittyy.
Metsä on kirjailijalle niin tärkeä, että hän osti kuvittaja Anne Vaskon kanssa palan metsää Luonnonperintösäätiöltä. Säätiö ostaa lahjoitusvaroin luontoalueita ja rauhoittaa ne pysyvästi. Hän uskoo, että tätä ostosta myös Mur arvostaisi.
Ruudun ei pidä sulkea vuorovaikutusta
Kaisa Happonen kehitteli vuosia Pikku Kakkosen mobiilisovelluksia. Hänellä ei olekaan antaa mitään tarkkoja ruutuajan suosituksia tai rajoituksia. Tärkeintä on ruutuajan laatu sekä leikin ja olemisen monipuolisuus.
– Jos ruutu sulkee yksilöitä pois vuorovaikutuksesta, on se iso ongelma.
Vanhempana hän uskoo perinteiseen ääneen lukemiseen lapsille.
– Meillä on 6-vuotiaan poikani kanssa päivittäinen iltasatuperinne. Se on mukavaa yhdessäoloa, jossa saa olla toista lähellä ja saman jutun äärellä. Monet lastenkirjat tarjoavat naurua myös aikuisille. Ääneen lukeminen on laadukasta yhdessäoloa.
Happonen muistuttaa, että kaunokirjallisuuden lukeminen lisää empatiakykyä ja rauhoittaa hektistä arkea.
– Lukeminen parantaa myös ajattelukykyä. Kaikki suuret keksinnötkin ovat syntyneet ”Mitä jos?” -ajattelusta. Mielikuvitus on tärkein lihas, sillä muutetaan maailmaa. Olen onnekas, että minulle luettiin lapsena paljon.
Mitä kirjojen suurkuluttaja antaisi lukuvinkiksi?
– Hurmaannuin lapsena Elsa Beskowin kirjoista. Esimerkiksi Auringonmuna-kirjassa riittää yhä ihmeteltävää.
Kirjalitta Pälkäneen pääkirjasto Arkissa ja Kostian koululla la 6.4. kello 9.45–13. Kaisa Happosen ohjauksessa luodaan merellisiä runosäkeitä ja askarrellaan runokortteja kello 10.30. Toisena kirjailijavieraana Kalle Veirto.
Kaisa Happosen ja Anne Vaskon Mur ja tähti ilmestyy 17.4.
