Kyllä maalla on mukavaa! Vanha ja ehkä kulunutkin huudahdus, mutta onhan siinä totta enemmänkin kuin toinen puoli. Kysykää vaikka täysmustaan pukeutuneelta country- ja blues-artisti Bill Hilliltä.
Huhtikuu tiesi melkoista muutosta jo vuosikymmeniä Tampereen keskustan tuntumassa asuneelle miehelle. Tuolloin hän nimittäin muutti avopuolisonsa Eijan sekä aikoinaan vesilahtelaisheinikosta loukutetun Timotei-kissan kanssa Pälkäneelle.
– Nautimme tästä nyt ihan täysillä. Kaupungissa edes naapurit eivät morjesta toisilleen. Täällä ventovieraatkin tervehtivät, muusikko hymyilee stetsoninsa lierin varjosta.
Kuvausta varten on pistetty parasta päälle, mutta mies tietää, että maalla on varsin luontevaa ottaa vaatetuksen suhteenkin rennosti. Kukaan ei ihmettele, jos kauppaankin poikkeaa kauhtunut lippis päässä, rennon löysät vetimet yllä ja kumisaappaat jalassa.
– Siihen vielä sellainen viipyvähkö kävelytyyli, niin ollaan maalaisuuden ytimessä. Täällä uudessa asuinpaikassa meillä on jopa puulämmitteinen sauna. Kun ensin tekee klapuja, sitten lämmittää kiuasta ja lopulta menee kylpemään, niin hyvältä tuntuu.
Roots-musikantti tuntee luonnonkin tärkeäksi. Kun Natura-alueeksi määritellystä rantametsiköstä kuuluu kevätaamuna lukuisien lintujen laulua, hän on innoissaan.
– Eihän täältä puutu kuin alligaattorit. Ja jos ryhdyn pihalla soittamaan tosissani banjoa, niin ei sitä tiedä, vaikka niitäkin kömpisi paikalle.
Keikkailu sai riittää
Bill Hill on pitkän linjan musiikkimieheksi hyvällä syyllä kutsuttavan Ari-Pekka Rakkolaisen alter ego. Taiteilijanimen takaa hän on julkaissut muutaman vuoden sisällä kolme kerrassaan mainiota cd:tä country-bluesia. Tyylin peruspalikat ovat aina olleet miehelle rakkaita.
moottoripyöräily on lähellä sydäntä. Tässä mies poseeraa kerhonsa Fucking Freaks MC:n tiloissa Tampereella iäkkään Panhead-Harrikkansa
selässä.
– Countrysta ja bluesista on aina huokunut sellaista rehellisyyttä ja aitoutta, joka vetoaa minuun. Niinpä soitin 42 Blues Band -nimisessä pumpussa jo alkuperäisellä kotiseudullani Satakunnassa hyvin nuorena. Ensimmäisen kitarani olin tehnyt koulussa 15-vuotiaana, päätyökseen Tampereella polkupyöräkorjaamossa työnohjaajana toimiva viiksiniekka taustoittaa.
Tampereen-vuosina ehti olla biker-duo Harley Brosia, irkkubändi Rublinersia ja monenlaista roots-musiikkia soittaneita Bullfrogsia, Countrysidea ja Rale Koivisto Street Bandia. Sitten tuli stoppi keikkasoitannalle.
– Lopetin keikkailun, kun nyt 16-vuotias poikani oli muutaman vuoden ikäinen. Ajattelin, että on parempi olla joskus kotonakin. Toki muutaman kerran vuodessa esiinnyn erilaisissa tilaisuuksissa.
– Keikkoja oli hulluimpana vuotena ollut peräti 240. Kaikki se touhuaminen päivätyön ohessa. Ja keikat tuli vielä vedettyä useimmiten juovuksissa ja kamalassa tupakansavussa. Nyt olen ollut tupakatta jo 12 vuotta, ja juominen on vähentynyt merkittävästi.
Lisää levyjä tulossa
Kotistudiotaan Bill Hill rakenteli entiseen pirttiinsä vähitellen. Saman arsenaalin hän aikoo lähiaikoina kasata Pälkäneelle. Omien sävellysten ja sanoitusten värkkäily, cover-kappaleiden tekstien suomentaminen, monen eri instrumentin soittaminen ja äänittely ovat miehelle totaalista rentoutumista.
– Biisien kirjoittaminen on ihan parasta joogaa meikäläiselle. Huikeaa hermolepoa. Ja kun yksi instrumentti kerrallaan äänitän kappaleita kuntoon, tulee hyvää aivotyötä. Siinä täytyy ajatella koko bändi taustaksi, vaikka soittelee yksin, moottoripyöräilyäkin harrastava juurimusiikkikonkari selittää.
Bill Hill soittaa levyilleen itse kaikki instrumentit. On akustista kitaraa, bassoa, mahdoliinia, banjoa, dobroa ja huuliharppua. Lisäksi hän tietenkin myös laulaa. Routaa-albumi ilmestyi vuonna 2016, Kulkuri vuonna 2017 ja Teksasin kuu vuonna 2018.
Muuttohommien takia musanteko katkesi tänä keväänä hetkeksi, mutta seuraavat kaksi albumia ovat jo ennestään likipitäen valmiita. Toisesta on tulossa irkkumusavaikutteinen, toinen taas sisältää juurimusiikkia monipuolisesti.
– Kun ei ole mitään deadlineja, niin teen nykyään aina koko levyn kertaalleen valmiiksi ja kuuntelen sitä sitten jonkin aikaa ja etsin kohdat, jotka voisi tehdä toisin. Sitten teen lopullisen version.
