Kun kangasalalainen Maria Pietilä pari vuotta sitten ohjasi ensimmäisen zumba-tuntinsa, ei musiikkilaite suostunutkaan tottelemaan häntä.
– Jännitti muutenkin ihan hirveästi, ja sitten kävi niin. Lainasin yhdeltä tuntilaiselta vastaavan laitteen, mutta sille ladattu musiikki oli kaikkea muuta kuin zumbattavaksi sopivaa. Mutta ei auttanut muu kuin ryhtyä soveltamaan koreografioita siihen musiikkiin.
Nyt Pietilä jo nauraa muistolle.
-Se oli oikeastaan aika vapauttavaa, sillä ajattelin etten tämän enempää enää voisi mokata.
Äksöniä ja hyvää fiilistä
MaruDance-toiminimellä zumbaa vetävä Pietilä tuli nopeasti suosituksi ohjaajaksi. Omia tunteja hänellä on Tampereen lisäksi Kuhmalahdella ja Kangasalla Vatialassa, ja sijaisuuksia kuntokeskuksille riittäisi enemmän kuin on aikaa.
– Suosion syy on varmaan työmoraalini. Otan vastaan kaikki tunnit, joihin vain kykenen. Ja kai minusta sekin näkyy, että minä todella rakastan tätä lajia.
Kuhmalahden maanantai-iltaisessa zumba-ryhmässä käy säännöllisesti reilut 20 liikkujaa. Tulijoita on Kuhmalahden lisäksi Sahalahdelta ja Eräjärveltä.
Pietilän mukaan jokaisella zumba-ohjaajalla on oma tapansa vetää tuntia.
– Jos joku ei pidä minun tunnistan, hän voi hyvinkin pitää jonkun toisen tunnista.
Pietilä haluaa omille tunneilleen ”äksöniä” ja kunnon menoa. Liikesarjat ovat kuitenkin sellaisia, että ensikertalaisen on helppo tulla mukaan tunnille.
– Zumbassa tärkeintä on hyvä fiilis. Jos tunnille saapuu vihaisena tai surullisena voi olla varma, että tunnin jälkeen nämä tunteet ovat haihtuneet savuna ilmaan.
– Sillä, miltä näyttää tai tekeekö liikkeet täysin oikein, ei todellakaan ole väliä. Vedin jokin aika sitten zumba-kurssin Saarioisten miehille, jotka sovelsivat hyvin vapaasti opettamiani liikkeitä. Meillä oli todella hauskaa, Pietilä muistelee.
Intona diskoon
Vielä kaksi vuotta sitten Pietilä ei liiemmin innostunut liikunnasta.
– Diskotanssista pidin kovasti ja lapsena olin harrastanut klassista balettia, Pietilä mainitsee.
Pietilä sairastaa kuitenkin reumaa, minkä vuoksi elämäntapojen tarkastaminen tuli ajankohtaiseksi.
– Minulla oli kipuja ja jouduin olemaan usein poissa töistä. Jossakin vaiheessa tilanne alkoi kuitenkin helpottaa ja vuonna 2009 palasin takaisin sairaanhoitajan työhön.
Sairaalassa Pietilälle ehdotettiin kuntoutusjaksoa, jonne Pietilä hyvin mielin menikin.
– Kuntoutuksessa minulle suositeltiin jonkun liikunnallisen harrastuksen aloittamista. Menin zumbaan ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Pietilä hymyilee.
Puoli vuotta zumbaamisen aloittamisen jälkeen Pietilän kuntotestin tulos oli selvästi aiempaa parempi.
– Reumasta kärsivälle liikkuminen on todella tärkeää. Jos olen muutamankin päivän liikkumatta, menen ihan romuksi. Onneksi löysin lajin, josta todella pidän.
Zumbaa Kuhmalahden Pentosalissa maanantaisin kello 19–20 ja Kangasalla Vatialan koulussa sunnuntaisin kello 16–17.
