Riihisyrjän kylä sijaitsee entisen Kivennavan pitäjän pohjoisreunalla Ahjärven ja Vuottaan välissä, mehevien marjamaiden keskellä. Nykyiseltä nimeltään se on Krasnoznamenka ja siellä on jonkin verran uutta asutusta. Sieltä ovat kotoisin monet tutut Pälkäneen karjalaissuvut, mutta suomalaisesta asutuksesta ei ole jäljellä enää muuta kuin Aatami Lattusen kaivo ja sitä suojaava tukeva kaivonkoppi.
Riihisyrjä liittyi viime vuoden lopulla niiden kivennapalaiskylien joukkoon, joista on valmistunut kyläkirja. Riihisyrjä-Suvenkylä. Kyläkirja Kivennavalta on koottu pälkäneläisin voimin ja sen on kirjoittanut pälkäneläinen nykyisin eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, toimittaja Päivi Lattunen apunaan toimituskunta. Takakannen kuvaksi päätyi juuri tuo aikakaudet toisiinsa yhdistävä kaivo.
Riihisyrjän toinen nimi Suvenkylä ei viittaa länsisuomalaiseen suvi-sanaan, vaan se tarkoittaa sudenkylää. Susi-niminen suku on yksi Riihisyrjän neljää kantatilaa hallinneista suvuista, todennäköisesti niistä vanhin. Kylän varhaisin paikka, jossa tiedetään olleen asutusta, on nimeltään Suvenmäki.
Kivennapaa ei-karjalaisin silmin
Kyläkirjan kirjoittaja Päivi Lattunen itse ei ole karjalainen muuten kuin avioliiton kautta. Se teki työn vaativaksi, koska kirjoittajan oli ensin perehdytettävä itsensä kylän asioihin – päästävä sisään Riihisyrjään, jota ei ole enää lähes seitsemään vuosikymmeneen ole ollut olemassa muuten kuin maantieteellisesti.
Toisaalta ulkopuolisuus helpotti työtä.
– Pystyin olemaan objektiivinen. Kylässä, jossa lähes kaikki perheet ovat pitkältä ajalta sukua keskenään, syntyy välttämättä ihmisen välisiä konflikteja ja jännitteitä, mutta minä olin niistä tietämätön, Päivi Lattunen sanoo.
Hän on itse käynyt nykyisessä Riihisyrjässä kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla kirjaprojektista oli jo sovittu, ja silloin hän osasi perehtyä maastoon ja maisemaan kirjojen ja karttojen kanssa löytääkseen senkin, mikä ei ollut enää silmin nähtävissä.
Toinen iso kysymys kirjan tekemisessä oli aineiston hankkiminen. Niitä, jotka pystyvät kertomaan omakohtaisia muistoja aikuisten elämästä Riihisyrjässä, on enää vähän jäljellä.
– Jouduin käyttämään paljon kirjallisia lähteitä. Vielä 10–20 vuotta sitten kyläkirjoja kirjoittaneet ovat voineet hyödyntää paljon enemmän aikalaiskertojia, Päivi Lattunen toteaa.
Kirjoittamisessa tärkeänä apuna olivat riihisyrjäläisistä aikaisemmin tehdyt haastattelut, sukututkimukset ja Kivennavan historiaa käsittelevät teokset. Myös se, että Kannaksen kirkonkirjat on digitoitu, helpotti aineiston etsintää.
Mutta välttämättömimpiä olivat tietenkin kirjahankkeeseen osallistuneet riihisyrjäläiset itse.
Päivi Lattunen vakuuttaa, ettei kirjaa olisi syntynyt ilman Mauno Henttistä, joka on koko hankkeen sielu. Hän on Pälkäneen karjalaisten puheenjohtaja, entinen Kivennapaseuran puheenjohtaja ja Karjalan kotiseutumatkojen opas, Riihisyrjän poikia itsekin vaikka jo polvihousuiässä sieltä viimeisen kerran lähtenyt.
Toinen merkittävä avainhenkilö on 90-vuotias Sanni Lemmetty (o.s. Lattunen). Nykyään Tampereella asuva rouva on syntyperäisiä riihisyrjäläisiä, ja hänen terävä muistinsa ja runsas tarinavarastonsa toivat kirjaan olennaisen annoksen elämänmakua.
