Pälkäneen Kansalliset seniorit ry. haluaa herättää keskustelua vanhuspalveluista. Yhdistyksen vuosikokouksen yhteydessä Pälkäneen vanhustyönjohtaja Liisa Ihalainen ja kotihoidon ohjaaja Miia Salomäki kertoivat ja vastasivat kysymyksiin ajankohtaisista palveluasioista.
Tämän vuoden heinäkuun alussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki velvoittaa ottamaan entistä enemmän huomioon iäkkään väestönosan tarpeet. Perinteinen laitoshoito muuttuu tehostetuksi palveluasumiseksi, jonka on oltava kodinomaista, ja joka takaa jokaiselle oikeuden asua omassa asunnossa tai huoneessa. Laki asettaa siis suuria haasteita kunnille.
Lisäksi laki muun muassa edellyttää, että vanhusneuvoston edustajan on oltava läsnä, kun vanhusten asioita käsitellään.
Pälkäneen kunnassa laaditaan parhaillaan uutta vanhustyön strategiaa. Kunnan toimesta on ilmestynyt palveluopas ikääntyneille. Se on luettavissa sekä kunnan nettisivuilta että paperisena versiona, jota saa Ikäpisteestä sekä kunnanviraston palvelupisteestä.
Palveluopas sisältää sekä kunnan että yksityisten, yhdistysten ja seurakunnan tarjoamat vanhusten asumis-, terveys-, virkistys- ynnä muut palvelut.
Vanhuspalvelulain piiriin kuuluvat kaikki, jotka ovat vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä. Läheskään kaikki lain piiriin kuuluvat eivät käytä vanhuspalveluja, mutta lain tarkoituksena on taata, että niitä saa tarvitessaan. 75 vuotta täyttäneille kunta on velvollinen järjestämään palvelutarpeen arvioinnin.
Käytännön vastauksia, kiitos
Seniorit pitivät tilaisuudessa esiteltävänä ollutta palveluopasta tarpeellisena, mutta heitä kiinnosti eniten tarkastella sen sisältöä ruohonjuuritasolta.
He halusivat tietää esimerkiksi, otetaanko vanhukset huomioon lumen aurauksessa, kenen tehtävä on vaihtaa kotihoidossa olevan vanhuksen lakanat, jos kotona käyvä hoitaja ei sitä suostu tekemään, tai mitä tehdään kotona asuvien vanhusten yksinäisyyden lievittämiseksi.
Palveluohjaaja Miia Salomäki kertoi, että jokaisen kotipalvelua saavan vanhuksen kanssa tehdään yksilöllinen palvelusopimus, jossa määritellään hänen tarvitsemansa apu. Hoitajien tehtävät määräytyvät palvelutarpeen arvioinnin mukaan, joten lakanoiden vaihto voidaan sisällyttää siihen.
– Parhaiten vuodevaatteiden tuuletus ja lakanoiden vaihto sopii siivouksen yhteyteen. Tietyn kuukausitulorajan alittavat voivat saada ammattimaisen siivoojan käynteihin siivouspalveluseteleitä, Salomäki tarkensi.
Kun ihmiset elävät iäkkäiksi, heidän lähipiirinsä harvenee väkisinkin. Kaikilla ei ole ollut omaa perhettä, sisaruksia tai muita läheisiä koko elämänsä aikana. Yksinäisten puolesta on helppo puhua, mutta yhteiskunnan mahdollisuudet ovat rajalliset. Parhaiten kunta ja muut yhteisöt voivat vaikuttaa siihen ryhmätoiminnalla, arvioi vanhustyön johtaja Liisa Ihalainen.
– Ei yksinäisyyttä poisteta sillä, että vanhuksen luo menee hänelle tuntemattomia ihmisiä. Yksinäisyyttä lieventää vanhukselle itselleen tärkeiden ja läheisten ihmisten läsnäolo, samoin kuin kenen tahansa ihmisen elämässä, Ihalainen muistutti.
Pysy kunnossa, tuleva vanhus
Huolestuttavin Senioreiden kysymyksistä koski tulevaisuutta, ehkä siksi, että varmaa vastausta on vaikea antaa.
– Suuret ikäluokat ovat juuri eläköityneet. Olemme erityisesti huolissamme siitä, mitä tapahtuu, kun he alkavat käyttää vanhuspalveluja, Kansallisten Seniorien sihteeri Matti Vainio sanoi.
Hän totesi, että nykyiset yksiköt eivät minkään laskutavan mukaan riitä palvelevaan kaikkia tulevia käyttäjiä.
– Pälkäneellä on tässä hetkellä noin 800 yli 75-vuotiasta asukasta, joilla siis on iän takaamaa oikeus näihin palveluihin. Entä sitten, kun nykyiset noin tuhat 65 vuotta täyttänyttä tulevat siihen ikään? hän kysyi.
Liisa Ihalainen myönsi, että huoli on vakava, ja se täytyy ottaa huomioon vanhustyön tulevaisuutta suunniteltaessa. Tosin hän arveli, että palvelujen tarve voi jonkin verran vähentyä.
– Tulevaisuuden vanhukset ovat todennäköisesti parempikuntoisia kuin nykyiset, hän totesi.
Ongelman ratkaisemiseen lienee myös enemmän aikaa kuin miltä tilastoja lukien näyttää.
– Useimmat 75-vuotiaat eivät vielä käytä paljonkaan vanhuspalveluja. Tarve kasvaa merkittävästä vasta yli 80-vuotiaiden ikäluokassa, joten kahdenkymmenen vuoden kuluttua ongelma on vakavimmillaan, Liisa Ihalainen tarkensi.
