”Onhan tämä sellaista elämäntapaintiaanin hommaa” – Vuoden yrittäjänä Pälkäneellä palkittu Kaisu Rukko ei silti haikaile aiemman työuran perään

Kaisu Rukko ja hevoset viettävät paljon aikaa yhdessä KR-talleilla. Luopuminen tuottaa Rukolle edelleenkin vaikeuksia. ”Kun opetushevosesta joutuu luopumaan ja oman työkaverin saattelee pois, tulee siinä väistämättä suruaika”, hän sanoo.

Päivä alkaa aamutallilla. Aamuseitsemältä Kaisu Rukko on ruokkimassa hevosia ja viemässä niitä ulos, minkä jälkeen on muutama tovi aikaa toiselle uralle, myyntityölle. Iltapäivällä alkavat ratsastustunnit ja valmennukset, ja tallin iltatoimet ovat edessä niiden jälkeen kahdeksalta. Sitten ovat hoidettavien asioiden listalla vielä paperityöt.

Hevostallin pitäminen on vaativaa puuhaa.

– Varsinkin nyt, kun alkaa sataa tiiviimmin vettä, ja siinä sitten loimitat hevosia ja raahaat niitä ulos. Tai kun eläinlääkärin ohjeiden mukaan kävelytät sairasta ja lääkittyä hevosta yöllä kolmatta tuntia, KR-tallien yrittäjä Rukko hymähtää.

Siinä missä kylmyys ja kosteus ovat epämiellyttäviä seuralaisia ulkotyössä, eläimet ja työn kautta tavattavat ihmiset ovat vastapainoksi niitä tekijöitä, jotka tekevät talliyrittäjän arjesta elämisen arvoista.

– Erityisesti valmentaminen on sitä, mistä energiaa saa ammennettua, Rukko kiittelee.

Metsätalousinsinööriksi aikoinaan lukenut Rukko toimi pitkään myyntialalla ennen lähtemistään hevosalan yrittäjäksi. Lopulta valinnasta ei muodostunutkaan joko tai -tilannetta. Puutuote- ja kutterikauppa jäivät mukaan uuden työuran rinnalle.

– Työmäärällisesti 90 prosenttia on hevoshommaa, mutta henkisesti myyntityöllä on iso vaikutus.

Välillä myyntihommat vievät jopa työreissuille, joiden tuoman vaihtelun arkeen Rukko ottaa tyytyväisenä vastaan, vaikka tallin arjen toiminnan varmistamisessa onkin aina oma työnsä. Myyntityöreissuilla saa kuitenkin heitettyä haalarit ja kumisaappaat sivuun hetkeksi. Myös valmennettavien kanssa Rukko kiertää mahdollisuuksien mukaan erilaisissa kilpailuissa.

– Kalenteri on tiiviissä käytössä, mutta vanhaan työhöni verrattuna pystyn nyt olemaan arjessa lasten kanssa enkä koko ajan esimerkiksi Vaasassa tai Helsingissä.

Yrittäjän työpäivät eivät koskaan ole aamukahdeksasta iltapäiväneljään, ja eläimet ymmärrettävästi sitovat niin, ettei lomille lähdetä ilman huolellista ennakkosuunnittelua ja erityisjärjestelyjä.

– Työssä on silti oman itsensä herra. Kukaan ei tule sanomaan, miten joku asia pitäisi hoitaa. Lisäksi tässä näkee omat kädenjälkensä, niin valmennuksessa kuin tuntitoiminnassakin – ja vaikka ihan siinä, kun laitat paikkoja kuntoon.