Saavumme viehättävän vanhan omakotitalon pihaan järvenrannalle. Vastassa on rauhallisen ja ystävällisen tuntuinen mies, joka katsoo lämpimästi silmiin, kättelee ja kutsuu kotiinsa. On vaikea uskoa, että tässä on säpäkän ja kovan kamppailulajin taitaja. Mutta juuri siinä on kohteliaisuuden ja rauhallisuuden salaisuus.
Aitoossa asuva Kalle Jauhonmaa lähti vuonna 1995 nippa nappa 18-vuotiaana taekwon-don alkeiskurssille ja sillä tiellä ollaan. Nykyisin 42-vuotias Jauhonmaa toimii Aitoon Taekwon-don pääopettajana, hallussaan marraskuussa suoritettu 4.danin vyöarvo.
Taekwon-dossa käytetään vyöarvojärjestelmää, joka kuvaa lajin filosofiaa ja ilmoittaa oppilaan tason. Oppilasarvot eli kup-arvot alkavat kymmenennestä ja päättyvät ensimmäiseen kupiin. Mustien vöiden dan-arvot alkavat ensimmäisestä ja päättyvät yhdeksänteen daniin.
Mutta mitä sisältyy tähän filosofiseen kamppailulajiin, joka tuntuu vuonna 2020 uivan vastavirtaan modernissa, minäkeskeisessä ja pinnallisessa maailmassa? Taekwon-don pääperiaatteet kun ovat kohteliaisuus, rehellisyys, uutteruus, itsehillintä ja lannistumaton henki.
Toisin kuin monissa muissa urheilulajeissa, Taekwon-Dossa kamppaillaan pikemminkin omia fyysisiä ja henkisiä rajoitteita vastaan kuin jotakuta toista. Laji opettaa kampittamaan omaa päänsisäistä laiskuutta ja mukavuudenhalua kuten myös pelkoja.
Miksi laji kiehtoi niin 18-vuotiasta Kalle Jauhonmaata kuin nyt 42-vuotiasta? Aloitetaan alusta.
– Olin kyllä liikunnallinen 17-vuotias, mutta minulla ei ollut vielä omaa ryhmää tai viitekehystä, johon samastua. Sain vinkin tulla kokeilemaan lajia, ja Ola Saarinen vetikin hyvää settiä. Tykkäsin porukasta. He olivat samanhenkisiä ja tunsin kuuluvani ryhmään. Olin varmaan perustyypiltäni notkea ja se helpotti aloittamista. Pystyin keskittymään tekniikoiden opetteluun.
Ei saa käyttää väärin
Taekwon-dossa tärkeitä ovat salin käytössäännöt, vala ja lajin pääperiaatteet. Valassa luvataan muun muassa kunnioittaa opettajaa ja ylempiä vöitä ja olla käyttämättä Taekwon-dota väärin.
Harrastajan on myös luvattava olla puolestapuhuja vapaudelle ja oikeudenmukaisuudelle sekä auttaa rakentamaan rauhallisempaa maailmaa. Vala luetaan aina kilpailuiden, vyökokeiden sekä leirien yhteydessä, joskus myös tavallisten harjoitusten alussa.
Kalle Jauhonmaa toteaa, että Taekwon-don harrastaja ei voi elää kuin pellossa. Salin ulkopuolella ei voi olla täysin eri ihminen kuin salilla, vaikka viittä pääperiaatetta eli kohteliaisuutta, rehellisyyttä, uutteruutta, itsehillintää ja lannistumattomuutta ei olekaan aina niin absolutistisen helppoa siirtää arkielämään.
– Jämpti tapa tehdä asioita salilla auttoi kyllä esimerkiksi varusmiespalveluksessa. Ei ollut vaikeaa olla auktoriteetin alla.
Jauhonmaa oli harrastajana nopea etenijä, sillä ensimmäiset vuodet hän sanoi menneensä tekniikka edellä.
– Sitten suhteeni lajiin muuttui, siihen tuli vastuuta.
Kysytään keskittymiskykyä
Aitoon Taekwon-do on perustamisensa eli vuoden 1993 jälkeen nähnyt monenlaista vaihetta. Vuonna 2003 se ehti olla telakallakin, kunnes vuonna 2007 saatiin taas ryhmät käyntiin. Kun seurassa suurimmillaan oli noin 70 harrastajaa, niin tällä hetkellä heitä on parisen kymmentä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole määrä, vaan harrastajien into ja sitoutuneisuus.
Lajin voi onneksi aloittaa kovin monen ikäisenä. Hyvä aloitusikä on 6-vuotiaana, mutta yhtä hyvin mukaan voi tulla vaikka 40-vuotiaana.
Jauhonmaa sanoo, että laji sopii erinomaisesti tämän päivän lapsille ja nuorille. Hän on huomannut, että tytöt pärjäävät lajissa monesti jopa poikia paremmin.
– Heillä on usein hyvä keskittymiskyky ja he ottavat tekniset korjaukset tosi tarkasti.
Hän sanoo, että joissakin lapsissa ja nuorissa alkaa vähän myös näkyä tämän ajan henki. Yksilökeskeisen ajan kasvattien on vaikea hyväksyä auktoriteettia ja sitä, että älypuhelin on jätettävä pukukoppiin siksi aikaa, kun harjoitellaan.
Motiivina velvollisuudentunto
Mitä laji sitten on tuonut Jauhonmaalle henkilökohtaisesti? Hän sanoo, että periaatteellisuutta ja uutteruutta.
– Jaksaa lähteä moneen asiaan ja pystyy viemään niitä maaliin. Itseäni motivoi nimenomaan velvollisuudentunto. Kaikilla on eri tulokulmia tulla salille. Jos se on väärä, esimerkiksi se, että haluaa tapella, harrastus loppuu lyhyeen. Mutta jos se on kuntoilu, kilpaileminen tai itsetuntemuksen lisääminen, harrastus jatkuu.
Jauhonmaa sanoo, että hienoa on, kuinka laji vuosi toisen jälkeen tarjoaa haasteita.
– Itselläni on työn alla nyt pääopettajan tehtävien hyvien ja huonojen puolien kohtaaminen.
