Kulttuuriperintö, arvot ja Vilpeilän koulu – ”koulu toimii koko kyläyhteisön kiintopisteenä, joka sitoo uudetkin asukkaat osaksi kylän pitkää historiaa”

Kyläkaavassa Vilpeilän koulu on luokiteltu rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaaksi kohteeksi sekä sivistyshistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi, Marja Lähteenmäki muistuttaa tekstissään.

Vilpeilän koulun säilyttämisen perusteeksi on peräänkuulutettu puhtaita faktoja (ts. taloudellisia perusteluja). Tunnepitoisilla perusteluilla ei päättäjien mielestä ole jalansijaa koulun lakkautuksesta päätettäessä. Kun puhutaan kulttuuriperinnöstä, kyseessä on juuri tällainen tunnesidonnainen arvokäsite. Arvoille ei valitettavasti ole löydettävissä yleispäteviä objektiivisia perusteita. Arvot ovat jotain, mistä on sovittu, että se on arvo tai arvokas, vaikka se ei tuottaisikaan yhteisölle välitöntä hyötyä. Kulttuuriperinnön arvoa ei voi mitata rahassa, mutta sen vaaliminen on taloudellisesti kannattavaa. Se on aluetaloudellinen voimavara ja hyvinvoinnin lähde, jonka potentiaalia kannattaa hyödyntää. Faktoja uhmaten haluan kirjoittaa Vilpeilän koulun arvosta kulttuuriperintönä.

Kyläkaavassa Vilpeilän koulu on luokiteltu rakennushistoriallisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaaksi kohteeksi sekä sivistyshistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi. Vilpeilän koulu (1897) on Kangasalan toiseksi vanhin yhä toiminnassa oleva koulurakennus, mutta pihapiireineen autenttisempana säilynyt kuin vanhin, Sariolan puukoulu (1896). Vilpeilän koulu edustaa sekä aineellista että aineetonta kulttuuriperintöä, jotka liittyvät kiinteästi toisiinsa. Rakennus on kouluksi rakennettu, ja se on sellaisena toiminut koko historiansa ajan: rakennukset pihapiireineen ja irtaimistoineen kuljettavat tarinaa kyläkoulun vaiheista 1800-luvun lopusta aina 2020 luvun alkuun asti.

Historiallista arvoa on niin vanhojen oppilaiden kouluun unohtuneilla töillä, kouluun kertyneellä opetusvälineistöllä, rakennushistoriallisesti arvokkailla rakennuksilla kuin pihapiirillä, mutta ennen kaikkea Vilpeilän koulun historiallinen merkittävyys on sidoksissa toiminnan jatkuvuuteen, sen käyttöarvoon nimenomaan koulurakennuksena, joka linkittää menneisyyden nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Koulun lakkautuksen seurauksena ajallinen yhteys katkeaa, ja koulun arvo kulttuuriperintönä laskee tai katoaa kokonaan.

Koulun merkitys korostuu siis aineellisena rakennusperintönä, osana ajallisesti kerrostunutta ympäristöä, mutta myös yhteisöllisesti, aineettomana perintönä. Kylällä edelleen asuvien sukujen esi-isät ja -äidit ovat aikoinaan olleet perustamassa ja rakentamassa koulua. Koulu on toiminut ja toimii koko kyläyhteisön kiintopisteenä, joka sitoo uudetkin asukkaat osaksi kylän pitkää historiaa, auttaa ihmisiä juurtumaan ja sitoutumaan paikkaan, mikä osaltaan rakentaa yhteisöllisyyttä ja luo hyvinvointia. Vilpeilän koulussa kulttuuriperintö elää ympärillämme ja vaikuttaa arkeemme päivittäin. Sivistysvaltion ja -kaupungin tehtävänä on huolehtia kulttuuriperinnöstään. Vallitseva asenneilmapiiri heijastaa yhteiskunnan kulttuuritahtoa ja yhteisiä arvoja. Arvostaako Kangasala kulttuuriperintöään ja sitä kautta asukkaidensa hyvinvointia, yhteisöllisyyttä ja sitoutumista asuinpaikkaansa vai ovatko kaupungin perimmäiset arvot kiinni rahassa?

FT Marja Lähteenmäki, taidehistorioitsija