Uutisissa kerrottiin tutkimustuloksena, että seitsemän prosenttia ihmisistä häpeää omaa työtään. Ilmeisesti ihan normaalia kunniallista hommaansa. Joskus koetaan ahdistavaksi muitten suhtautuminen. No, saattaa pieni palkkakin nolottaa. Tuleekohan palveluammateissa asiakkaitten suunnalta halveksuvaa moitetta? Ehkä suurissa kaupungeissa. Me täällä maalla kannatamme tasa-arvoa, ei tule mieleenkään kohdella esimerkiksi myyjää tai hoitohenkilöä alentuvasti. Vai onko näin?
Joskus joku voi olla suvussaan ainut nuori ihminen, jolla ei ole korkeaa koulutusta. Siitä sitten voi kuulla vihjailuja, kun tädit ja sedät puhua pulputtavat omien lastensa maisteritutkinnoista ja tohtorinväitöksistä. Häpeän ymmärtäisi, jos oma työ olisi jotakin omituista ja arveluttavaa. Kukapa kehtaisi paljastaa sukulaisille ja tuttaville, että on ilotalossa talkkarina tai rosvokoplassa työnjohtajana. Eipä taidettu vanhoilla vuosisadoilla juuri mainostaa sitä, että sai elantonsa orjapiiskurina, teloittajana tai raipparangaistusheppuna. Mentiinkö noihin hommiin vapaaehtoisesti vai oliko pakkotilanne päällä? Mitenkäs mahtoi olla joskus sata vuotta sitten, kehtasiko kertoa ihastukselleen latotansseissa, että on piika tai renki?
Vuosikymmenten mittaan työnkuvat ovat muuttuneet. Jos peruskouluaan lopetteleva nuori kyselee ammatinvalinnanohjaajalta eri hommista, niin eivät ne kaikki ole niitä, joita me vanhat totuttiin töinä pitämään. Nykynuorille on tarjolla aika lailla erilaisia ammatteja kuin meillä joskus viisikymmentäluvulla. Vaikka olisi aikoinaan hakeutunut johonkin työhön ihan halukkaasti, tämä aika voi tuoda hankaluuksia. Monet työt vain lakkaavat olemasta. Tai ne ovat muuttuneet pelottaviksi. Korona-aikaan voi hoitoaloilla olla tartuntauhkia. Joskus lokakuun puolella tuli luetuksi eräästä aikakauslehdestä juttua siitä, miten vankiloissa väkivalta vartijoita kohtaan on lisääntynyt. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on vartijoita pahoinpidelty 17 kertaa. Järjestäytyneiden rikollisryhmien hommia pääosin.
Tasa-arvo on nykyaikaa työelämässä. Kun näytettiin viimevuotista joulurauhan julistusta Turusta, niin näki, että kaupunginjohtaja on nainen. Pappeina tyttölapsia on nykyään paljon. Montakohan täällä Sydän-Hämeessä? Entä poliiseina? Nykyään kuulemma liki puolet poliisikurssin aloittajista on naisia, kymmenen vuotta sitten vajaa viidesosa.
Kun ihminen saa itselleen toiveammatin, niin ei siitä haluaisi sovinnolla luopua. Donald Trump on siitä hyvä esimerkki. Hänen isänsä lähetti pojan aikoinaan kasvamaan New Yorkin sotilasakatemiaan. Mahdettiinko tuossa laitoksessa antaa numero käytöksestä? Kiitettävä vai välttävä? No ei ole Donald ainoa meidän elinaikanamme kansoja johtaneista maailman mahtimiehistä, jolla olisi käytöksen suhteen parantamisen varaa.
Mymmeli
