Joulu on juhlaa myös virastokissa-Keräselle – koko pappilan väki on Keräsen palveluskuntaa

Virastokissa-Keränen kiehnää isäntänsä jaloissa odottaen ulospääsyä. Naapuritilan navetassa aikoinaan syntynyt kissarouva pitää pappilan hiiri- ja myyräkannat kurissa.

– Vanhaan taloon tulee sisällekin hiiriä ja joskus Keränen saattaa vaania saalista tuntikausia paikoillaan. Saan niitä sitten näytille, Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen naurahtaa.

Virastokissa-nimen Keränen on saanut ansioistaan kirkkoherranvirastossa. Entinen talouspäällikkö Kristel Muru-Tanila ja marraskuussa eläköitynyt toimistovirkailija Iirsi Marsi kutsuivat kissaa myös pomokseen.

– Aamuisin Keränen lähti töihin ja iltaisin se palasi takaisin pappilan puolelle. Töissäkin se vaati palvelua, kuten oven avausta ulos tai vintille. Sisään se pyytää hakkaamalla tassullaan kuistin keski-ikkunaa. Toisinaan havahdun sohvalla siihen, että kissa tuijottaa tiiviisti ikkunan läpi, Kemppainen kertoo.

Keränen on 15-vuotias kissarouva Pälkäneen pappilasta.

Kissanpäiviä pappilassa

Keränen tuli pappilaan viisitoista vuotta sitten, kun naapurit toivat sen Emmi Kemppaiselle rippilahjaksi. Nimensä kissa sai Päiväkummun rippileirillä opettajana toimineen Janne Keräsen mukaan. Kaimat ovat myöhemmin tavanneetkin toisensa.

Kissa sai pappilassa hyvän kodin ja tyttärien muutettua omilleen se on jäänyt Jari Kemppaisen hoidokiksi.

– Meillä on symbioosi, vaikkakin koko pappilan väki on Keräsen palveluskuntaa. Kissan kanssa eläminen parantaa mielenterveyttä ja laskee verenpainetta.

Aamuisin Keränen toimii herätyskellona ja iltaisin se hakee isäntänsä sohvalta nukkumaan.

– Keränen pitää paijata uneen. Siinä se sitten nukkuu kyljessä kiinni.

Seurallinen Keränen nauttii myös muiden läsnäolosta, ja syksyllä se toimi pappilassa graduaan valmistelleen Anni Kemppaisen apulaisena.

Joskus ulkoileva kissa aiheuttaa huolia. Kesäisin sen reissut saattavat kestää viikkoja ja joskus tarvitaan lääkärinkin apua. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten Keränen tuli kotiin häntä roikkuen.

– Häntä jouduttiin amputoimaan puolivälistä ja haavaa hoidettiin pitkään antibiooteilla. Kaulurikin oli. Kyllä Keränen siinä tottui lääkkeiden ottamiseen, lääkkeen jälkeen aina palkitaan herkuilla, Kemppainen kertoo.

Kirkkoherra Jari Kemppainen ja virastokissa Keränen pappilan portailla.

Pappilan joulunaika on yhdessäoloa

Joulu sujuu pappilassa yleensä työn merkeissä. Jari Kemppaiselle parasta joulussa on olla seurakuntalaisten kanssa.

– Papin työ on minulle elämäntapa ja kutsumus, en pidä sitä lainkaan raskaana. Työ on mieluisaa ja siitä on jo 30 vuoden kokemus.

Jouluun kuuluu myös juhlava ruoka perinteineen. Valikoimassa on ainakin laatikoita, erilaisia kaloja, kinkkua ja rosollia.

Keränenkin saa kalaa, mikä on sen parasta herkkua. Kalan täytyy kuitenkin olla luonnonkalaa, kirjolohi ei vanhalle rouvalle kelpaa.

– Kesäisin menemme yhdessä aamu-uinnille ja Keränen odottaa laiturilla, löytyisikö katiskasta herkkuja.

Jouluna Keräsen kupissa on todennäköisesti ostokalaa.

Jari Kemppainen kokeilee keittiössään ahkerasti uusia reseptejä. Parhaimmat hän kokoaa tyttäriensä tekemään ”Isin parhaat keitot” -kansioon.

Ruoat pappilaan hankitaan aina mahdollisimman läheltä. Esimerkiksi joululaatikot ovat pappilan pöydässä aina Pälkäneellä valmistettuja.

Kemppainen tunnustautuu myös uuden ruoan kokeilijaksi ja hyväksi todettujen reseptien kerääjäksi.

– Suosin paikallisia tuotteita ja yrittäjyyttä. Meillä on myös lähikaupassa hyvä valikoima, hän kehuu.

Lomaa kirkkoherra Kemppainen pitää yleensä tapaninpäivästä loppiaiseen, sillä se on seurakunnassa hiljaisinta aikaa. Usein hän on lomaillut ulkomailla työskentelevien tyttäriensä luona.

– Tänäkin vuonna mietin menoa Jerusalemiin, sillä Emmi asuu parhaillaan siellä. Korona kuitenkin estää.

Viime vuonna pappilassa vietettiin Jarin sisaren viimeistä joulua suvun voimin. Yhdessäolo antoi voimaa luopumisen keskellä.

– Tänäkin vuonna vietämme joulua lähipiirissä, mutta vielä en tiedä, keitä on tulossa paikalle.

Lämpöä myös eläimille

Pälkäneen pappila on tunnelmallinen vanha hirsirakennus, jonka pihapiirissä on aikoinaan ollut myös eläinsuojia.

Jos piharakennuksia olisi enemmän tallella, Kemppainen pitäisi lampaita hoteissaan ympäri vuoden. Kesälampaat tulevat talon niityille Syrjysen strutsitilalta.

– Pappila on hyvä ja helppo paikka pitää eläimiä, täällä on tilaa ja rauhaa.

Joulun alla puhe eläimistä siirtyy luontevasti historiaan ja Jeesuksen syntymään tallissa.

– Todennäköisesti Beetlehemissäkin on ollut kissa kehräämässä vastasyntyneen Jeesuksen lähellä, hakemassa turvaa ja lämpöä ihmisistä ja muista eläimistä.