Vaalit lähestyvät ja sen huomaa. On alkanut itsensä ja oman erinomaisuutensa esitteleminen yleisönosastoissa. Monenlaista kätkettyä lupausta esitellään. Usein ne ovat vailla minkäänlaista pohjaa, mutta kuulostavat hyvältä. Käytetään toivesanoja. Kyllä jokainen tietää, että hyvinvointi, terveydenhuolto, koulutus ja ihmisen arjen parantaminen ovat tärkeitä.
Kertomatta jää olennainen. Pitäisi kertoa, niin kuin uutisesta määritellään. Uutisen oletetaan vastaavan mitä-, missä-, milloin-, miksi-, miten- ja kuka- kysymyksiin. Nyt vain esitetään kauniita asioita, mutta toteuttamistapa ja vaikutukset jäävät kertomatta. Harvemmin sanotaan, että homma hoituu, kun veroja korotetaan sen verran, että tämäkin saadaan kustannettua. Ei myöskään kiinnitetä mitään huomiota muihin resursseihin, vaikkapa siihen, että kuka tekee.
Hyvin epämiellyttävä ilmiö on myös noussut esiin. Haukutaan toista niin paljon kuin keksitään ja sillä yritetään peittää oma osaamattomuus ja tekemättömyys. Siihen kun vielä liitetään muutama salaliittoteoria, niin sekametelisoppa on valmis. Kohta kukaan ei tiedä, mikä jossain asiassa on oikea totuus. Ei suomalaisten hiihtomenestys tulevissa MM-kisoissa ole yhtään sen parempi, vaikka kuinka haukuttaisiin norjalaisia. Kyllä itse on tehtävä työ ja saatava onnistuminen. Oikein nauratti, kun ehtoolehti otsikoi, että norjalaiset virittivät ansan suomalaisille 2001 MM-kisoissa, kun käryttiin laumana hemohessistä. Eiköhän suomalaiset ihan itse laimennelleet vertaan?
Näiden vaalien alla on myös unohdettu, että kyseessä on kuntavaalit. Teemat johtavien poliitikkojen puheissa ovat kovasti EU-painotteisia. Kuntien ongelmia ja kehitysnäkymiä ei puheissa paljon kuule. Vastakkainasettelu kaupungit ja maaseutu kyllä muistetaan. Siihen kun mukaan tempaistaan hiilineutraalisuus, niin saadaan kunnon kekäleenheitto aikaiseksi. Toiset vannovat joukkoliikenteen ja pyöräilyn nimeen. Kannatettavia, mutta jokseenkin mahdottomia maaseudulla. Ei onnistu, vaikka eräs puoluejohtaja juuri esitti, että tarvitaan miljardi joukkoliikenteen kehittämiseen ja pyörätiet Lappiin asti. Kas kun ei esittänyt, että haja-asutusalueiden joukkoliikenne hoidetaan kunnallisella helikopterilla. Niitähän saisi tuolla miljardilla hankittua toista sataa kappaletta.
Olisi hienoa, kun tunnustettaisiin, mikä on todellinen tilanne kunnissa. Mietittäisiin positiivisesti, että mitä voidaan tehdä. Ei esitettäisi noita kauniita asioita ilman pohjaa. Ei siivottaisi vain omaa pöytää heittämällä siitä roskat toisen pöytään, vaan yritettäisiin ihan yhdessä keksiä keinot. Parasta olisi, että unohdettaisiin gallupit ja tehtäisiin asioita kunnan ja kuntalaisten eduksi. Sehän on politiikan määritelmäkin, yhteisten asioiden hoitaminen. Eräs valtuutettu totesi ensimmäisen ja ainoan valtuustokautensa opettaneen hänelle, että edut jaetaan tietyllä kaavalla. Oma etu, sukulaisen etu, kaverin etu, jääkiekkojoukkueen etu ja vasta sitten ehkä kuntalaisen etu, jos ei satu vielä väliin joku mukamas tärkeämpi.
Nyt täytyy aloittaa tarkka seuraaminen ehdokkaiden ulostuloista. Ääneni saa se, joka esittäessään jotain hyvää, kertoo siihen pääsemiseksi keinot eli nuo uutisen vaatimukset. Toiseksi, että hän on positiivisesti yhteistyöhaluinen ja uskaltaa jopa kertoa heikkoutensa ja tietämättömyytensä jostain asioista. Se taitaa olla vaikeinta tuoda esiin, mutta osoittaisi uskallusta. Turha on siis luvata, että järjestää villasukat kaikille vanhuksille. Pitää kertoa, miten hankkii langat ja osaavat kutojat. Valitkaa sellainen, joka ei sotkeudu lankoihin ja ole vain pelkkä unelmapuhuja.
