Jatkuva muutos on ollut tavallista tiiviimmin kaikkien arjessa läsnä jo pari vuotta. Markku Uotilakin valmisteli jo eläkkeelle jäämistä, mihin pitkän työuran tehneellä yrittäjällä oli mahdollisuus. Tilanne kuitenkin muuttui ja Uotila palasi Presco Oy:n ohjaimiin juuri koronan tehdessä tuloaan Suomeen.
– Tällä hetkellä olen innostunut töistä uudestaan, eikä suunnitelmissa ole nopeaa siirtymistä eläkkeelle, hän sanoo.
Uotila syntyi tammikuussa 1962, kolmantena poikana Reijo ja Anneli Uotilan perheeseen. Seuraavana kesänä perhe muutti Pälkäneelle Hyvinkäältä, kun isä otti vastuun Uotilan leipomosta. Nuorukainen kävi koulunsa Pälkäneellä ja aloitti lukion todetakseen pian, ettei se ollut oikea suunta. Sen sijaan hän opiskeli koneenpiirtäjäksi Hämeenlinnan opettajaopiston ammattikoulussa insinööriopinnot mielessä.
Uotilan opinnot jäivät ennen kuin alkoivatkaan, kun isoveli Harri Uotila pyysi armeijansa ajaksi häntä töihin leipomoon. Myyntityö Uotilan leipomossa vei mennessään, vuosi venähtikin kymmeneksi ja lopulta melkein 30 vuotta tuli leipomossa täyteen. Markku Uotila kertoo auttaneensa myös toista veljeään, Ari Uotilaa, tämän yrityksessä Pälkäneen Kemari Ky:ssä ja pian edessä olikin pakollinen valinta kahden eri toimialan välillä.
– Harppasin tuntemattomaan. Leipomossa elämänkatsomukseni ja kokemukseni olisivat jääneet hyvin vajavaiseksi.
Myöhemmin Veikko Leeve osti Pälkäneen Kemari Ky:n liiketoiminnan ja Uotilasta tuli yrityksen myyntipäällikkö vähemmistöosakkaana. Työ oli mielekästä, ja Uotila sai perehdyttää ”Vexin” lisäksi hänen poikansa Bobin ja Tomin autonhoidon saloihin. Myöhemmin yrityksen nimeksi tuli Autokem Oy.
Veikko Leeven kuoltua vuonna 1999 Uotila irtisanoutui tehtävistään. Edessä oli jälleen uusia mahdollisuuksia.
– Sain useita työtarjouksia alan johtavilta yrityksiltä. Päätin kuitenkin lähteä yrittäjäksi tutustuttuani Saksassa messuilla Presta -kemikaalisarjaan. Neuvottelujen jälkeen sain tuotesarjan edustuksen Suomeen, Viroon ja Ruotsiin.
Yrittäjän koulussa
Vuonna 2000 perustettu Presco Oy syntyi vahvalle pohjalle.
– Elämäni päämäärä ei ollut ryhtyä yrittäjäksi, mutta tilanne ajoi siihen, Markku Uotila sanoo.
Presco Oy:n kautta hän sanoo saaneensa oppia paljon uutta, ja tämä koulu jatkuu edelleen.
– Informaatiota tulee jatkuvasti, paljon ja joka puolelta. Vaatii kärsivällisyyden lisäksi kokemusta valita oikea tieto. Pitää myös ymmärtää, mitä ihmiset eri kulttuureissa tarkoittavat sanojensa takana, myös Suomessa.
Suunnitellessaan eläkepäiviä muutama vuosi sitten Uotila eriytti Presco Oy:n omistaman kiinteistön ja liiketoiminnan. Nykyisin kiinteistön omistaa House of Ghost Killer Oy.
– Tällä järjestelyllä varmistin sen, että voin tarvittaessa myydä Presco Oy:n ja kaupanteon jälkeen voisin vuokrata tiloja esimerkiksi pälkäneläisille yrityksille.
Uotilan mukaan mahdollinen ostaja olisikin olemassa ja tavoitteena olisi 10 vuoden hidas siirtymä, mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Asiat ovat ”korkeemmas kärees”.
Totuus on tärkeää
– Kuulun siihen pieneen vähemmistöön, joka rakastaa totuutta enemmän kuin itseään. Nuorempana minulle oli tärkeää olla aina oikeassa. Nykyisin olen iloinen, jos joku osoittaa minun olevan jossain asiassa väärässä. Siksi nautin syvällisistä keskusteluista viisaiden ihmisten kanssa, ja mieluiten sellaisen, joka ajattelee eri lailla kuin minä, siinä on aina oppimisen paikka, Uotila sanoo.
Keskustelu hänen kanssaan polveilee tuon tuostakin hengellisten asioiden pariin. Hengellinen elämä on Uotilan mukaan ratkaisevaa ihmisen hyvinvoinnille, itse hän löysi uskonsa noin 30-vuotiaana.
– Nykyään ihmiset näyttävät kasvavan fyysisesti, mutta jäävät henkisessä kasvussa teinin tasolle. Harvalla on taito rakentavaan aikuismaiseen keskusteluun. Useimpia motivoi oma etu ja omat käsitykset. Jos niitä loukataan, ihmisen sisältä nousee viha ja raivo melkein kuin murrosikäisellä. Työssä ja kanssakäymisessä vain harvat osaavat etsiä yhteistä hyvää.
Uskon lisäksi Uotilan tukena ovat hyvä terveys ja vähäinen unen tarve. Hän kertoo selviävänsä mainiosti alle viiden tunnin yöunilla. Terveyttään hän ylläpitää hyvän ravinnon ja säännöllisen liikunnan avulla.
– Matkoilla tulee harrastettua enemmän liikuntaa. Kuntoilu ja juokseminen ovat suosikkejani. Vaikka en niistä pidäkään, tunnen kehoni tarvitsevan sitä.
Autoharrastus työn kautta
Uotila on saanut työn kautta itselleen myös harrastuksen autoista.
– Yhteistyökumppaneinani on paljon autoalan harrastekerhoja, kuten Rolls-Royce-, Ferrari- ja Cadillac-kerhot. Parhaillaan neuvottelen syventävästä yhteistyöstä SccH:n eli Suomen vanhimman ja isoimman urheiluautokerhon kanssa. Harrastus on tullut puhtaasti työn ja asiakassuhteiden kautta. Vähän salakavalasti klassikkoautot vain alkoivat kiinnostaa.
Tällä hetkellä Uotilalla on tallissaan neljä klassikkoautoa. Uusin ja harvinaisin on Honda Prelude MK1 vuodelta 1980.
– Minua eivät miellytä uudet autot, koska ne ovat taloudellisesti huonoja sijoituksia, ja myöskin persoonattomia. Autossa pitää olla omintakeisuuden lisäksi myös hyvä historia. Tämä on maailmallakin vallitseva trendi. Monet yritysjohtajat hankkivat klassikoita, koska niitä arvostetaan eri lailla kuin uutta autoa. Jokainenhan voi ostaa uuden auton, mutta harvinaisen klassikon löytäminen on vaikeaa. Klassikon arvo myös usein nousee, toisin kuin uuden auton.
Uotilan mukaan osa vanhojen autojen harrastamista on myös pukeutuminen aikakauden mukaisesti.
Suomalainen ulkomailla
Toinen Uotilan harrastuksista on matkustaminen.
– Siitä onkin tykättävä, muutoin en jaksaisi reissata työkseni. Ennen koronaa minulle kertyi hotelliöitä yli kolme kuukautta vuodessa. Tässä ovat myös lomamatkat mukana, koska usein samalla matkalla yhdistyvät molemmat. Koska pieni firma on aina pieni firma, teen lomillakin päivittäin töitä.
Eri kulttuureista Uotila viihtyy parhaiten aasialaisten seurassa.
– Arvot kohtaavat läheisimmin heidän kanssaan. Kauppaa tehdään huolella ja hitaasti, rauhallisuus on valttia.
Uotila kertoo italialaisten laittavan aina perheen etusijalle. Muutoin Euroopassa on hänen mukaansa alkanut arvojen alamäki jo 1900-luvun alussa.
– Nyt olemme henkisesti alempana kuin koskaan. ”Ennen mies maansa myöpi kuin sanansa syöpi” -kulttuuria ei näytä enää olevan tai on todella harvassa.
Yhdysvalloissa kaikki tuodaan Uotilan kokemusten perusteella esiin rahanteon näkökulmasta ja rahan on liikuttava nopeasti. Ainoastaan se mikä näkyy ulospäin, on arvostettavaa.
Kaupanteko eri kulttuureissa on juurruttanut tiettyjä käytösmalleja myös kotimaan arkeen.
– Täällä höpöttämistäni, jota maailmalla kutsutaan ”smalltalkiksi”, pidetään usein outona. Ulkomailla taas toisten huomioiminen kohdatessa on itsestään selvä toimintatapa ja jäykkää totista puhumattomuutta pidetään outona.
Uotila kertoo joutuneensa muutamaankin kertaan huvittavaan tilanteeseen ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa.
– Asiakas on kysynyt suoraan: ”Oletko Markku suomalainen?” ja olen vastannut ”Kyllä olen”. Jatkokysymys on ollut: ”Niin, mutta oletko oikein suomalainen-suomalainen?”, ja olen vastannut ”kyllä”. Tähän olen saanut näiltä kyselijöiltä aina saman toteamuksen: ”Eivät suomalaiset yleensä katso silmiin ja hymyile tai juttele ystävällisesti”.
