Metsien miesten vuoronvaihto – Jarmo Kallio katseli metsänhoidon kehitystä yli 40 vuotta, Juho Nissinen uskoo kehityksen jatkavan harppomistaan tulevinakin vuosina

”Sinähän et hiihdä?”, kysyy ohimennen metsäasiakasvastaava toiselta eli laduilla viihtyvä Jarmo Kallio (oikealla) harrastajateatterin lavalla kuin kotonaan olevalta Juho Nissiseltä. 20 vuotta paikallisia metsänomistajia palvellut Kallio on jäämässä eläkkeelle, manttelinperijä Nissinen arvioi oman kädenjälkensä alkavan näkyä viimeistään sitä mukaa, kun uusien metsänhoitosuunnitelmien teko tulee ajankohtaiseksi.

Kun Jarmo Kallio sai ensimmäisen tilinsä metsäalalta 1970-luvulla, luontoarvoista tai liito-oravista ei paljon puhuttu – sen sijaan kaikki haluttiin vetää sileäksi mahdollisimman isolla koneella.

Paljon on muuttunut niistä päivistä.

Metsänhoito on monimuotoistunut, kun työkalupakkiin on kertynyt hyväksi havaittuja uusia konsteja. Koneellistuminen näkyy metsätyön lisäksi myös alan toimistotöissä, kun melkeinpä homma kuin homma hoituu tietokoneella.

– Puutavaran mittaaminen maastossa vei ennen ison osan ajasta, nyt niitä kirjataan läppärin kautta. Metsän inventointia tehdään laserkeilaamisen avulla, ja sähköisessä puukaupassa dokumentit, mittaustodistukset ynnä muut ovat saatavilla samassa paikassa sähköisessä muodossa, UPM Metsän metsäasiakasvastaava Kallio listaa.

Muutostahti on ollut välillä suuri – mutta kehitys on vienyt kuitenkin myös toiseen suuntaan, ainakin kun toimisto Pälkäneellä päätettiin hiljattain lakkauttaa.

– Siinä palataan vanhaan aikaan, jolloin kierrettiin paperin kanssa maakunnassa, eikä ollut omaa toimistoa. 1980-luvulla meidät kytkettiin toimistoihin juuri tietokoneiden tulemisen vuoksi, Kallio huomauttaa.

Nyt, Kallion jäädessä eläkkeelle, maakunnassa kierretään papereita sisältävän salkun sijaan kannettava tietokone kaverina.

 

Jotakin muuttuu, jotakin pysyy

Kallion seuraaja, vuodenvaihteessa seudulle saapunut Juho Nissinen myöntää, että teknologian kehitystä ja sen mukanaan tuomaa uudenlaista työnkuvaa ei seuraavan neljänkymmenen vuoden päähän tohdi edes arvailla. Jo kymmenen vuoden päästä moni asia on luultavasti toisin, kun erilaista dataakin kertyy metsistä huimaa vauhtia.

– Jotenkin niihin kaikkiin muutoksiin kuitenkin sopeudutaan jatkossakin, ja esimerkiksi data ilman tulkitsijaa on lopulta hyödytöntä, hän näkee.

Hän on Kallion kanssa yhtä mieltä siitä, että vaikka tekniikka on muuttunut, on heidänkin työnkuvassaan ydinajatus pysynyt samana.

– Neuvottelu, joka näissä asioissa tarvitaan, on pysynyt ja pysyy samana. Kuten metsänomistajien kirjokin.

Kun Kallio aloitti nykyisessä pestissään 2000-luvun alussa, oli edeltäjä vaihtunut tiiviiseen tahtiin ja salkussa oli kuuden eri miehen papereita. Luikalaan jo aiemmin kesämökkiläisenä kotiutunut Kallio viihtyi Sydän-Hämeen seudulla kuitenkin niin pitkään, että hän pääsi monin paikoin näkemään metsänhoidollisen jatkumon omakohtaisesti. Siellä, missä oli aukkoja maisemissa, kasvaa nyt nuori metsä. Ensimmäiset istutetut puut lähestyvät ensiharvennustaan.

– Kehityksen on saanut nähdä sitä kautta, kun on ollut paljon samoja tuttuja asiakkaita ja metsiä, hän myöntää.

Sydän-Häme on Kallion mukaan ollut pitkään UPM:lle keskeistä puunhankinnan aluetta, jossa kasvavaa ja hyvin hoidettua metsää on runsaasti.

 

Metsäalan ”sukurasite”

Valkeakosken suunnasta siirtynyt Juho Nissinenkin kehaisee alueen metsänomistajia.

– Asiakkaat vaikuttavat olevan hirvittävän mukavia, hän sanoo.

Se on ollut omiaan helpottamaan solahtamista uudelle alueelle ja Kallion saappaisiin puun oston ja metsänhoitoasioiden parissa.

– Parhaani mukaan yritän neuvoa ja kertoa metsistä, Nissinen kiteyttää.

Hänellä oli aikoinaan pohdinnassa kaksi uravaihtoehtoa: tiedotus- ja metsäala. Vaakakuppi kääntyi jälkimmäiseen isossa lehdessä suoritetun työjakson jälkeen.

– Hyvällä säällä uravalinta tuntuu menneen oikein, mutta kun taivaalta paiskoo vettä ja kissoja, niin silloin ei, hän nauraa.

Nissinen sanoo metsäalan ottaneen hänet omakseen hyvin vahvan ”sukurasitteen” kautta; esimerkiksi hänen ukkinsa oli Savonlinnassa seurakunnan metsienhoitaja. Nissinen arveleekin, että metsäalalle päädytään vain harvoin, jos ala ei ole entuudestaan tuttu lähipiirissä. Arviossa lienee perää, sillä samoin oli Jarmo Kallion kohdalla.

– Isä oli samalla alalla, laittoi raivuulle ja sitä mukaa sitten tämä alkoi. Velipoikakin on samoissa hommissa, Kallio sanoo.

Väistyvää ja uutta metsäasiavastaavaa yhdistää myös innostus luontoa kohtaan vapaa-ajallakin. Kallio aikoo jatkossakin suunnistaa, keräillä sieniä, meloa ja hiihtää. Nissinen hakee näiden lisäksi työasioille vastapainoa ja  metsien ulkopuolista elämää harrastajateatterissa näyttelemisestä.