Stam1nan Pekka Olkkonen muutti Kangasalle ja yhdistää kitaristin ja psykologin uran – miehellä on selvästi myös taitoa heittäytyä

Stam1nan kitaristin Pekka Olkkosen toi Kangasalle rakkaus. Hän on tykästynyt paikkakunnan rauhallisuuteen. Pitihän muusikon kiivetä säveltäjä Emil Kaupin patsaalle.

Välke tapasi elokuussa Kangasalle muuttaneen Stam1nan kitaristin Pekka Olkkosen kahvikupposen äärellä. Pekka Olkkonen jatkoi lauseita.

Kangasalle toi Helsingistä elämä ja rakkaus. Avovaimon kanssa etsittiin asuntoa Tampereen seudulta, ja Kangasalla asuu avovaimon äiti ja isovanhemmat. Kangasala on jo tehnyt minuun vaikutuksen maanläheisyydellään ja rauhallisuudellaan.

Lemiläisyys merkitsee minulle leppoisuutta. Juureni ovat siellä. Muutin Lemiltä pois 20-vuotiaana vuonna 2001. Maalla asuminen opetti työmoraalia, ja opin arvostamaan luontoa ja eläimiä. Murre kuuluu yhä puheessani, ja vanhempani asuvat yhä Lemillä. Lemi tunnetaan kahdesta asiasta: bändistämme ja särästä. (lampaasta ja perunasta leivinuunissa paistamalla valmistettu eteläkarjalainen perinneruoka).

Stam1nan perustaminen lähti puhtaasti siitä, että soitin kitaraa jo 11-vuotiaasta ja tunsin kavereita, jotka myös soittivat ja kuuntelivat heviä. Limudiscon pihalla totesin, että pitäisi perustaa bändi – ja se perustettiin vuonna 1996. Antti Hyyrynen keksi tietokonepelistä staminan, joka tarkoittaa kestävyyttä.

Kitaristina olen kehityskelpoinen. Koskaan ei tule valmiiksi. Palkitsevinta on se, kun saa aikaiseksi uusia musiikillisia ideoita. Loppuvuosi on keikkataukoa, ja olen sävellysvapaalla. Ideat voivat syntyä vaikka kävellessä. Pitää oppia hyväksymään, että päivät vaihtelevat eikä luovuus aina ole kukkeimmillaan.

Psykologina minua kiehtoo ihmisen mieli ja siihen liittyvät ilmiöt sekä ihmisten auttaminen. Etenkin nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Korona-aika on haastanut jokaisen, mutta nuoria korona-ajan pysähtyneisyys ja eristäytyneisyys ovat koetelleet eniten. Toiminimellä Psykokitara pidän psykologin etävastaanottoa ja annan kitaratunteja.

Ihmisenä olen aika rauhallinen, herkkä, positiivinen, huumorintajuinen ja empaattinen.

Pekka Olkkonen yhdistää muusikon ja psykologin urat. Kitaristina häntä sytyttää jatkuva uuden oppiminen, psykologina häntä kiehtovat ihmismieli ja sen ilmiöt.

Arvostan sitä, mitä me teemme bändinä. Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä tätä parhaiden ystävieni kanssa. Tunnemme toisemme niin hyvin pitkän yhteisen historiamme ansiosta.

Keikoilla esiintyessäni koen vapautta ja pääsen flow-tilaan. Olen syvällä siinä hetkessä eivätkä ajatukset tule tielle. Kun saan tähän vielä vuorovaikutuksen yleisöön, kokonaisuus on täydellinen.

Toivon, että saan tehdä työtä bändin kanssa pitkään; ollaan jo 10. levyssä. Olisi kiva saada perhe. Psykoterapeutiksi kouluttamisesta myös haaveilen.

Kun Kangasalan kirjaston kitara oli varattuna, Pekka Olkkonen ei aikaillut vaan otti ukulelen ensimmäistä kertaa käteensä ja alkoi soittaa. Kirjastossa kaikui mukava taustamusiikki hetken verran.