Kulkukauppiaat liikkuivat ennen ahkerasti pitkin maaseutukyliä. Kauppiaat olivat pääosin Venäjän puoleisesta Karjalasta, mutta enimmäkseen he eivät olleet venäläisiä vaan karjalaisia, ja moni oli lähtöisin Uhtualta. Kauppiaiden ”laukuissa” oli monenmoista tavaraa, tarpeellista ja tarpeetonta. Vilkkainta kulkukauppa oli kaiketi 1800-luvun lopulla ja hiipui sitten kun Suomi itsenäistyi ja rajat sulkeutuivat. Osa kauppamiehistä asettui Suomen puolelle ja perusti pysyvämpiä kauppapaikkoja.
Kulkukauppiaat liikkuivat Vienan Karjalan suunnalta ja tiettävästi heillä oli omat sovitut pitäjät, joissa kauppaa käydään. Erilaisten käyttötavaroiden lisäksi kauppaa käytiin myös vaatteista, ruokatarpeista ja suolasta. Luin erään Eino Kärjen kirjoittaman mielenkiintoisen tiedonannon Luonnon Ystävästä vuodelta 1919. Siinä Kärki kirjoittaa seuraavasti: ”Ensimmäiset russakat tulivat Kuhmalahdelle Pohjan kylään n. v. 1855, jo ennen Hämeenlinnan rautatien valmistumista. Luultavaa on, että suolanhakijat ja muut rahdinhakijat kuljettivat niitä muista taloista maantien varrelta. Kertoja, vanha emäntä, oli silloin pieni tyttönen ja muisti vieläkin, kuinka kovin hän noita outoja, niin isoja syöpäläisiä pelkäsi, nähdessään niitä kylämatkallaan Pohjan Sarkalassa.”
Russakoiden leviämishistorian lisäksi tässä on mielenkiintoista maininta ”suolanhakijoista”. Suolaa siis kaupiteltiin Hämeessä 1850-luvulla ja se oli todennäköisesti peräisin Venäjän puolelta. Vienanmeren rannoilla tiedetään olleen lukuisia suolankeittämöitä. Ruotsalainen Olaus Magnus kertoo, että jo 1500-luvun puolivälissä pohjoisessa valmistettiin suolaa. Leveisiin ja mataliin altaisiin johdettiin vettä ja keittämällä haihduttamalla saatiin meriveden suola talteen. Jo silloin siellä toimi lähes parisataa keittämöä.
Suola oli tärkeä hyödyke ja se oli myös arvossaan. Välillä jopa pelättiin suolan loppuvan. Suolaa tarvittiin moneen paikkaan. Lihan ja kalan säilyttämiseen sitä meni suuret määrät. Suola oli arvokas ja haluttu tavara. Jokaisesta talosta löytyi lihatiinu ja tönkkösuolattu kala turvasi talven ruuan.
Suolalla on ollut merkittävä vaikutus kaupunkien, satamien ja kulkuteiden syntymiseen. Syntyi suolatiet, joita pitkin sitä vietiin paikkoihin mistä sitä ei muuten saanut. Suolakauppa oli talouden perustana satojen jopa tuhansien vuosien ajan.
Nykyään suolan suuri merkitys on unohdettu. Kun suolaa tarvittiin joka paikkaan sen riittävyydestä oltiin tietysti huolissaan. Ja suola oli hyvää kauppatavaraa. Sitä on käytetty pitkään myös maksuvälineenä kuten Marco Polo. Roomalaislegiooneissa palkka maksettiin osin suolana. Puhuttiin suolarahasta. Suolan saatavuudesta on käyty sotia. Napoleon menetti tuhansia sotilaita Venäjällä, kun haavoittuneita ei pystytty hoitamaan suolan puutteen vuoksi. Suolaa haavoille, sanotaan. Suola symboloi vieläkin elämää ja puhtautta.
Nykyään meitä syytetään liiallisesta suolan käytöstä, verenpaine nousee ja nestettä kerääntyy. Toisaalta meille tyrkytetään kaikenlaisia suolan korvikkeita. Ja nykyinen suola on teollisesti käsiteltyä. Voisiko suolan saada sellaisenaan, ilman teollisia vaikutuksia, luonnollisena, aitona?
