Ilmakiskorata kuljettamaan ihmisiä ja tavaroita pienehköissä kapseleissa ja samalla yhdistämään erilaisia palveluita?
– Filosofiamme voi olla futuristinen, mutta teknologian osalta se on oikeastaan jo vähän vanhentunuttakin, Jussi Niemioja sanoo.
UDT Technologies -nimisessä yrityksessä Niemioja työkavereineen on suunnitellut uutta liikkumisen ja liikuttamisen muotoa, jossa yhdistyvät ympäri vuorokauden toimiva fyysinen rata-asema ilmakiskoineen sekä erilaiset ketjutettavat digitaaliset palvelut ja sovellukset, joihin voisi liittyä paljon eri toimijoita.
Prototyyppejä ja ihmistenkuljetusteknologiaa on Niemiojan mukaan kehitelty jo 1970-luvulta asti, ja maailmalla on nähty esimerkiksi autonomisia metroja ja ilmaratoja. Moisia ihmetelläkseen ei tarvitse lähteä Heathrow’n lentokentälle asti, sillä esimerkiksi Tampereen Hervannassa liikennöi jo robottibussi. Älypuhelimet ja niiden yleistyminen ovat osaltaan nytkäyttämässä eteenpäin uudenlaisia mahdollisuuksia.
– Eivät ihmiset halua niinkään kauppaan vaan niitä kaupasta saatavia tavaroita. Bussin odottaminenkaan ei ole niin miellyttävä palvelukokemus, että ihmiset sen vuoksi haluaisivat siellä pysäkillä seisoskella, Niemioja avaa.
Hän näkee ilmakiskoliikenteen tulevaisuuden kaupungeissa – rakennetulla ja etenkin korkean rakentamisen alueella.
– Jos ihmisiä on vähemmän, liiketoiminnan logiikan löytäminen on vaikeampaa.
Tila nykyisten liikenneväylien leventämiseksi on kaupunkialueilla kortilla, joten Niemioja näkee vain loogisena viedä liikenne maanpinnan yläpuolelle.
Kangasalalaisyritys etsii parhaillaan yhteen kerättäviä ”ekosysteemikumppaneita” ja hyvää pilottialuetta. Suunnitelmissa on, että näiden löydyttyä istutaan alas niin maanomistajan kuin palvelutarjoajienkin kanssa ja ensimmäistä kokonaisuutta voisi päästä kokeilemaan parinsadan hengen tiimin kautta.
– Olemme laskeskelleet, että jos pääsisimme aloittamaan työn tänään, kahden vuoden kuluttua olisi mahdollista fiilistellä hyötyjien ja loppukäyttäjien kanssa rakennetussa prototyypissä ja kolmen vuoden päästä ensimmäistä kertaa tilata kyyti, kuljettaa roskia lähemmäs jäteasemaa tai nauttia vaikka hyvin pitkälti automatisoitua kahvia.
Niemioja lähti itse yrittäjäksi työskenneltyään viitisentoista vuotta Glastonilla ja puntaroituaan muutaman vuoden ajan työn ohessa, olisiko ilmaradan ympärille rakentuva konsepti eteenpäin viemisen arvoinen.
Päätös ei ollut hänen mukaansa yksioikoinen tai helppo, mutta taustalla oli vahva halu vaikuttaa energiatehokkaan liikkumisen lisääntymiseen ja siihen, mihin ihmisten rahat menevät tai miten ihmisten kulkumuotosiirtymää pois henkilöautoilusta ylipäätään ohjataan.
– Pysäköintimaksuja halutaan nostaa, parkkipaikkoja poistaa, veroja nostaa… Kun me insinöörit samaan aikaan olemme saaneet koulutuksen suunnitella ja rakentaa uusia asioita, niin miksemme me tekisi niin? Liikenne vaikuttaa vahvasti siihen, miten me voimme ja saamme elää.
