Viime heinäkuussa se tapahtui.
Suklaajäätelö oli lopussa, ja muutkin menevimmät maut vetelivät viimeisiään.
Vehoniemen automuseon luottojäätelötoimittajista Tredun väki oli kesälomalla ja italialaiset pienissä toimitusvaikeuksissa, ja automuseolla mietittiin kuumeisesti, millä 18 erilaisen tuotteen jäätelölokerot myyntitiskissä täytettäisiin.
– Olin kiukkuinen ja kärttyisä. Eräs yhteistyökumppani totesi, että ”et ole itse ajatellut ruveta tekemään jäätelöä”. Vastasin, että en, enkä ole ajatellut ottaa tänne lampaitakaan, automuseon Leila Suutarinen hymähtää.
Ajatus jäi kuitenkin itämään. Automuseossa, jonne on ilmainen sisäänpääsy, pitää olla luova keksiäkseen keinoja kulujen kattamiseen. Asiakkaita houkutellaan tulemaan toistekin tunnelman lisäksi muun muassa ennakkoluulottoman erityislaatuisilla tuotteilla – siksi jäätelöidenkin kanssa oli päädytty yhteistyöhön italialaisvalmistajien ja ammattioppilaitoksen väen kanssa.
Niinpä Suutarinen otti yhteyttä yhteistyön merkeissä vääksyläiseen jäätelövalmistajaan, joka kuitenkin joutui nostamaan kätensä pystyyn kuultuaan automuseon jäätelömenekin. Oman jäätelötehtaan perustaminen alkoi näyttää yhä varteenotettavammalta vaihtoehdolta.
– Tulin aika vakuuttuneeksi, ettei tämä mitään rakettitiedettä ole. Sitten mietittiin investointeja, tehtiin EU-tukihakemus ja vahvistui ajatus, että aloitetaan toiminta tänä keväänä, Suutarinen sanoo.
Sopivaa tilaa etsittiin Pälkäneeltä ja Kangasalta sen jälkeen, kun todettiin, ettei automuseolla takataskussa olevaa kirjastotilaksi suunniteltua laajennusta haluta taivuttaa jäätelöntekokäyttöön. Noin sataneliöinen, sopivaksi saneeraamalla saatu tila löytyi lopulta Pikonlinnasta.
– En uskaltanut tilata laitteitakaan ennen kuin meillä oli se tila hankittuna. Mutta siitä heinäkuun tuskastumisesta se kaikki lähti. Ja katsotaan nyt vielä niiden lampaiden kanssa…
Hiljaista kuin jäätelötehtaalla?
Jäätelötehtaan äänimaailma on hiljainen, vaikka tuotanto onkin käynnissä. Ilmassa kuuluu vain satunnaisia piippauksia, kun koneet saavuttavat tietyn lämpötilan tai työvaiheen. Sataneliöisessä jäätelötehtaassa yksi työntekijä pärjää, ja jäätelönvalmistus onnistuu kahdenkin käsiparin voimin, mutta kolme tekijää on jo liikaa.
Reilun 40-litraisen jäätelömassan pastöroinnissa menee puolisentoista tuntia, minkä jälkeen – italialaisten oppien mukaan – sen annetaan olla vähintään neljä tuntia muutamassa plusasteessa.
– Koneesta otetaan tietty määrä, sekoitetaan makuaineet, pyöritetään kymmenisen minuuttia, otetaan ulos ja laitetaan esimerkiksi kirsikat mukaan. Sitten jäätelö laitetaan -40-asteiseen shokkipakastimeen, joka jäädyttää jäätelön pinnan, tiivistää prosessin jäätelömestari Pauliina Suutarinen.
Nopeasti edenneessä jäätelötehdasprosessissa titteli laskeutui Suutarisen harteille lopulta varsin yllättäen.
– Kyllähän jäätelön tekeminen kuulosti vaikeammalta prosessilta kuin se ehkä olikaan. Vantaalla, jossa näki muiden tekevän ja sai itsekin ensi kertaa kokeilla, alkoi kuitenkin tuntua että kyllähän tämä onnistuu. Ihan alkuun kun oli esitelty esimerkiksi tiivisteiden pesua ja rasvaamista, mietin, että en minä saa sitä laitetta enää kasaan jos saan sen purettua, hän nauraa.
Tredun kanssa tehtävästä yhteistyöstä ei ole haluttu luopua. Automuseolla kuitenkin tiedetään aiemmasta kokemuksesta, mille jäätelöille on eniten kysyntää ja omissa käsissä tiettyjä makuja on haluttu hioa vielä hyväksi katsottuun suuntaan. Koska byrokratia on pientä ja kokeilunhalua riittää, joitakin asiakastoiveita on myös viety jo toteutukseen.
– Tämä koko projekti tuli eteen niin nopeasti, että sellaisena tulevaisuuden haaveena on tehdä jokin oma juttu, jossa jäätelössä olisi mukana jokin meihin liittyvä asia, kuten vaikka valkosuklaakakku. Se vaatii kuitenkin pidempää tuotekehittelyä.
