Aamuruskon aikaan kaksi kaverusta istuskelee puiston penkillä. Tukan alla tuntuu eilisen juhlapäivän jälkimainingit. Ylioppilaslakit peittävät tuskaista päätä. Kaverukset pohdiskelevat tulevaisuuttaan.
Tulevaisuus ei huoleta, sillä menestys on taattu. Molemmilla on selkeä tavoite. Toinen aikoo jatkaa koulussa aloittamaansa poliittista uraansa. Hän ei meinaa väitellä mihinkään akateemiseen arvoon. Hän tietää, että osaa poseerata ja olla mieliksi. Kyllä hän sen verran saa kannatusta, että saavuttaa jonkun lautakuntapaikan. Toinen on päättänyt opiskella parin tutkinnon tohtoriksi. Hän on varma, että niillä töitä löytyisi.
Opiskelupaikkansa jo varmistanut epäilee poliittisen uran valinneen tulevaisuutta. Eihän pelkällä politiikalla töitä saa. Poliitikon uran valinnut kuitenkin valistaa opiskelemaan lähtevää. Sopivasti politiikassa mukana oloa riittää hyviin hommiin. Kaverit ovat järjestäneet homman valmiiksi. He ovat perustaneet veronmaksajien rahoilla yleishyödyttömiä organisaatioita. Niille on luotu vaikeaselkoinen tehtävänkuva, ettei veronmaksaja vain epäilisi niiden tarpeellisuutta. Töihin otetaan vain poliittisen uran jo tehneiden kavereita. Kelpoisuusvaatimukset hommiin on muotoiltu niin, ettei koulutodistuksia tarvita. Riittää, että on hengissä ja uskollinen puolueelleen.
Vuodet vierivät. Kolmatta väitöskirjaa tekevä tuskailee, kun ei saa mistään töitä. Aina löytyy joku sopivampi, joka nappaa paikan. Tonnikalaa ja makaronia pureskellessaan hän selailee sosiaalista mediaa. ”Tuossa se mun koulukaverini taas on”. Jokaisena aamuna hän törmää kaverinsa naamaan, mutta eri suunnasta kuvattuna. ”Taas se on lähdössä johonkin seminaariin kaukomaille. Tais se sittenkin olla oikeassa, että politiikka olisi ollut hyvä vaihtoehto”. Hyvin näyttää kaverilla pyyhkivän, vaikka onkin pelkkä kyläpoliitikko. Eduskunta on jäänyt saavuttamatta. Mitähän se tekee muuten työkseen, kun titteli on niin ihmeellinen, ettei kukaan ole vielä osannut kertoa. Ylimmäinen analyytikko.
Vinttihuoneen hämärässä hän avaa tietokoneensa ja jatkaa väitöskirjansa tekemistä. Taustalla radio kertoo alueuutisia. Yhtäkkiä hän valpastuu. Mitä ne kertovat? Hänen toinen koulukaverinsa siellä kertoo bisneksistään. On tehnyt kunnan kanssa diilin. Kylään rakennetaan etanoiden kiihdytysrata. Eikä ihan pienikään, sillä kustannusarvio on miljoonia. Ainahan sillä on ollut suuret kuviot ja hyvä se on myös huijaamaan. Jo koulussa huijasi kavereiden ruokaliput, kun vaihtoi ne ravivihjeisiin. Uutinen jatkuu haastatteluilla. Poliittisen uran valinnut siellä kertoilee, että on huikea hanke tulossa. Saamme kylään matkailijoita ja asukkaita. Etanoiden kiihdytysrata on uuden ajan innovaatio. Rata tulisi luonnonsuojelualueelle, mutta he ovat valtuustossa hoidelleet luvat kuntoon.
Ilta koittaa ja päivän puurtaminen väitöskirjan ääressä vaatii ulkoilua. Hän vetäisee tuulipuvun päälle ja lähtee puistoon istuskelemaan. Pakko saada happea. Penkillä istuessaan hän huomaa poliitikkokaverinsa tulevan. Hän huikkaa, että istahda sanalle. Kaveri ei kuitenkaan ehdi, sillä pitää olla viiden minuutin päästä kärpäsfarmin kokkareilla ja sieltä äkkiä lentoasemalle. Huomenna olisi Perussa tutustuminen Andien vessakulttuuriin. Siellä on kehitetty huikea idea, joka meinataan tuoda myös meille. Se on riuku. Ei tarvita enää rakennuksia. Teemme huikeat säästöt. Niin asiantuntijamme kertoi.
Opiskelussa ja politiikassa vaaditaan vahvoja istumalihaksia, ja vaadittaisiin myös päätä. Suosittelen opiskelua, se antaa mahdollisuudet molempiin uriin, jos haluaa.
