Lönnbohmista Leino, Armas Einar Leopoldista, Eino.
Kymmenes lapsi perheeseen, kirjat ja sanomalehdet kuuluivat kodin sivistykseen.
Vanhempana komissionimaanmittarina, isä- Andersin ammattina.
Isä, alkujaan Mustonen, Anttina tunnettiin, nimi ukkomiehenä Lönnbohmiksi muutettiin.
Puoliso Anna Emilia Kyrenius, Sortavalasta, pappis- ja sotilassuvusta.
Veljeksistä Oskar. A.F. Lönnbohm (1856–1927) käytti kirjailijanimenä myös Mustosta. Tämä Mustosen suku oli lähtöisin Karjalan Liperistä.
Isossa perheessä varallisuutta, lapsia ei jätetty vanhempien eläessä kouluttamatta eikä ammatitta.
Tulevan runoilijan kotitila, Hövelö, sijaitsi Paltamossa, Paltaniemessä.
Einon tiedetään lukeneen kolmevuotiaana, kirjoittaneen nelivuotiaana.
Luki sokealle ruotimummolle, taloon otetulle huutolaistytölle.
Neiti Olga Kyrenius kotikoulussaan opetti, sisarpuolensa lapsista aikuisinakin huolehti, oppineena oman virkauransa taakseen jätti.
Tädin opinnot ulottuivat viiteen kieleen, teki suuren palveluksen sisarelleen.
Einon, Armaaksi lähdetiedoissa kutsutun, koulutie alkoi tädin huomassa, kotikoulu Oulussa, jatkui alkeiskouluna Kajaanissa.
Eino Lönnbohm vuosina 1887–1889 Kajaanin alkeiskoulussa. Olga-tädin kotikoulun jälkeen opintielle ponnahduslautana. Oulun lyseo 1889–1890 oppikouluna.
Jatko-opinnot Hämeenlinnassa, silloin vanhin veljes Oskar Anders Ferdinand Lönnbohm työskenteli päätoimittajana (vuodesta 1885) Hämeen Sanomissa.
Hän kutsui nuoremmat Eino ja Artturi-veljensä Hämeenlinnaan opiskelemaan, isän kuoltua taloudellista tilannetta helpottamaan.
Armas Einar Leopold Lönnbohm 12- vuotiaana siirtyi 1890 syksyllä Hämeenlinnan Lyseon neljännelle luokalle. Hänen Kajaaninlinna runonsa pääsi Hämeen Sanomien sivuille.
Jalka oli oven rakosessa. Työvaiheita, joita oli nähnyt veljeltään lehden painokuntoon saattamisessa, taitoa tarvitsi myöhemmässä elämän vaiheessa.
Eino luokkansa priimuksena kirjoitti ylioppilaaksi 1895, pari kuukautta vaille 17-runoilijan alulla kertynyt iäksi.
Lukioaikana suomensi J.L. Runebergin tuotantoa, ruotsi kielenä oli tullut kotoa.
Hämeenlinnassa koululaisille vuokrahuoneissa täysihoitolaa piti Olga-täti.
Lukioaikaan Artturi-veli ennen ylioppilaaksi pääsyään turvana, kuopuksensa ylioppilasvuonna 1895 kuoli Emilia-äiti.
Perheen isä oli kuollut viittä vuotta aiemmin. Hövelön tilan hoitaminen jatkui perheen ja palkollisten voimin.
Ylioppilas pääsi Aleksanterin yliopistoon Helsinkiin, runoja kirjoittaneelle äidilleen ehti luvata jatkaa latinan opintoja ainakin approbaturiin.
Leinolla Helsingin Aleksanterin yliopistossa opintoja, kirjoilla olosta vuosina 1895–1903 merkintöjä.
Kynä ja paperi houkuttelivat, kielitieteelliset opinnot venyivät.
Pitkäaikaiseksi asuinkaupungiksi Helsinki, lahjakkaan runoilija, kirjailija, kääntäjän piti kohdata tiukan paikan tullen umpihanki.
Kaverikekkereissä jutturinki, kului sikari ja lantrinki. Eino Leinolla oli äärimmilleen virittynyt muisti, omat runot ulkoa luisti.
Monet suhteet karisi kannoilta, venyvin ystävyys L. Onervalta.
Mustepullo ja siihen kastettu kynä, paperit pinkaksi, luomisinto ja ahkeruus koituivat terveydellekin taakaksi.
Leino Istui usein teattereiden pehmeillä penkeillä, epilogit lehtiartikkeleilla.
Hänen musteenjälki oli jäänyt käsikirjoituksiin, useaan käännöstekstiin.
Eino Leino ei säästellyt voimiaan, henkisiä lahjojaan. Muste ehti kuivumaan, kynänjälki jäi elämään.
Kotoa perintönä saatu siemen ja kannustus kulttuuriin haki paikkansa muistomerkkinä jälkipolvien kirjahyllyihin.
Monipuolisen lahjakkaan taiteilijan, kielineron, runoilijan, kääntäjän, kirjailijan, kynänjälki siinä ajassa ja niillä välineillä tulvi huikeisiin mittoihin.
Anneli Kivelä
