Museokeskus Vapriikin kuva-arkistossa sijaitsevan tietokoneen ruudulle piirtyy selkeitä ja teräviä valokuvia. 1920-luvulla otetut kuvat henkivät tuon ajan maailmaa: kuvissa ollaan arvokkaasti, vain harva hymyilee. Kuvia on niin yksittäisistä ihmisistä, perheistä kuin ihmisryhmistäkin. Monissa kuvissa näkyy Aitoon yhteiskoulun oppilaita. Ruudulla näkyvät kuvat ovat aitoolaisen Edvard ”Eetu” Vesasen lasinegatiiveista digitoituja.
– Kuvat tulivat vastaan osana valmisteilla olevan Aitoon kyläkirjan aineiston keruuta: niitä on säilynyt Vesasen jälkeläisten hallussa useita satoja. Edvard Vesasen tyttärenpoika Jouko Lähdeaho löysi lasinegatiivit talon vintiltä Vesasen taloa purettaessa 1970-luvulla, Aitoon kyläkirjan toimittaja Terho Asikainen kertoo.
Negatiivit on digitoitu kyläkirjaa tehtäessä, ja useita kuvia tullaan julkaisemaan Aitoon kyläkirjassa. Negatiiveissa ei ole tietoja kuvien esittämistä henkilöistä, mutta useita kuvia on pystytty tunnistamaan kyläkirjatyön yhteydessä, kun niiden vanhoja paperivedoksia on löytynyt Aitoosta.
Vapriikkiin lasinegatiivit päätyivät, sillä suku päätti lahjoittaa ne museokeskukseen. Lasinegatiivien omistaja, pälkäneläinen Asko Lähdeaho kävi perjantaina 6. lokakuuta luovuttamassa ne museoon yhdessä Asikaisen kanssa.
– Hienoa saada nämä osaksi kokoelmaamme. Meillä ei olekaan paljon aineistoa Aitoosta, aineistomme on aika Tampere-keskeinen. Lasinegatiiveissa on vielä se hyvä puoli, että ne säilyvät hyvin, jos niihin ei ole päässyt kosteutta, tutkija Suvi Harju Vapriikin kuva-arkistosta kertoo.
Edvard Vesasen kuvien digitoidut versiot julkaistaan aikanaan kansallisessa finna.fi -palvelussa, jossa ne ovat kaikkien nähtävillä.
Kuka oli Edvard Vesanen?
Edvard Vesasen (1892–1967) valokuvista piirtyy kuva puoliammattilaisesta toiminnasta: kyläkuvaaja kuvasi muotokuviaan usein ulkona, jossa hän saattoi asentaa jonkin kankaan talon ulkoseinään kuvattavien taustaksi. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli muurari.
Vesanen osti kameransa alun perin kiertävältä kuvaajalta ja hankki sittemmin sekä tarvikkeita että osaamista hämeenlinnalaisesta Rytkösen liikkeestä. Kamera oli haitarimallinen, ja siihen kuului musta viitta ja jalusta. Lasinegatiivin koko oli 9 x 12 senttimetriä, joten siitä oli mahdollista tehdä pinnakkaisvedoksia, eikä erillistä suurennuskonetta tarvittu.
Terho Asikainen kirjoittaa Aitoon kyläkirjaa varten laatimassaan vedoksessa näin: ”Edvard Vesasen lapset ovat muistelleet, kuinka isä työskenteli valokuvien kanssa kotona pimeässä komerossa punaisen lampun valossa, ja käsitteli paperivedoksia pinseteillä. Negatiivilaatikot olivat pinossa “korsteenia” vasten. Koska hän oli päivätyöltään muurari, kuvien ottaminen ja vedostaminen tapahtui usein viikonloppuisin. Lopulta kuvaaminen kävi niin raskaaksi, että hän myi kameransa eräälle nuorelle yrittäjälle.”
Aitoon kyläkirja on ollut tekeillä vuodesta 2021 alkaen. Varsinainen kirjoitustyö on tehty, ja kirjoittajalla on seuraavaksi tiedossa viimeiset viilaukset, viimeistelyt ja tarkastuslukemiset. Ennen painotyötä edessä on vielä myös kartanpiirtäjän ja taittajan työt.
– Kyläkirja ilmestyy näillä näkymin kesään mennessä, Terho Asikainen sanoo.
Kyläkirjan julkaisija on Aitoo-Kaukkala Kyläyhdistys AiKa ry.
