Tässä ”tyttöjen” kesken päiviteltiin, että nykyaikana uutisten seuraaminen saa kaikenlaista pelkoa aikaan. Mitä tuolla Lähi-Idässä oikein on tulossa? Entä Euroopassa? Säilyykö edes täällä Pohjolassa rauha? Miten on ydinaseiden kanssa? Yksi meistä muisti vielä aika paljon siitä, kun meillä Suomessakin oli sota. Mummon omat muistot tuosta ajasta ovat aika vähäiset, ja osa meistä ”tytöistä” on syntynyt vasta rauhan aikaan.
Kolmatta maailmansotaa ei varsinaisesti ole sentään tullut, mutta eihän tämä maailmamme mikään ikuinen rauhan tyyssija ole silti meidänkään lapsuuden jälkeen ollut. Jollekin tuli mieleen Vietnamin sota. Ja monenmoista muuta taistoa on ollut vuosikymmenten mittaan.
Pohdimme siinä kahvikupin ääressä istuessamme, olisiko parempi, ettemme kovin paljon seuraisi maailman menoa. No, ehkä uutisia sentään täytyy muutaman kerran päivässä kuunnella radiosta tai katsella televisiosta.
Toisaalta tekisi hyvää myös se, ettemme me vanhukset seurustelisi pelkästään keskenämme, vaan olisimme välillä puheissa työikäisten, nuorten ja lasten kanssa. Siinä tulee usein esiin vilskettä ja vipinää, valoisia suunnitelmia ja uskoa tulevaisuuteen. He eivät etukäteen isommin asioita murehdi. Tuollaisessa seurassa vanhakin unohtaa hetkeksi oman iltapuolen elämänsä.
Kun mekin oltiin joskus nuoria, oli kiireinen työelämä, kotityöt, lastenhoidot ja muut riennot, niin ettei siinä yleistä maailmanmenoa niin paljon ehtinyt pohtia. Oltiin itsekin aktiivisia. Joskus taidettiin olla jopa lakkoilemassa ja mielenosoituksissa. Nyt on tyhjää aikaa ja synkät pelot saavat paljon tilaa vanhan mielessä.
Usein jokin asiaohjelma kiinnostaa meitä ikääntyneitäkin. Esimerkiksi Mannerheimista on riittänyt paljon keskusteltavaa jokaisen jakson jälkeen. Toki nykyajankin vallanpitäjät ja myös uudeksi presidentiksi pyrkivät henkilöt ovat kiinnostavia. Pysyisimmekö ajan tasalla, jos keskittyisimme seuraamaan telkkaristakin enemmän hauskaa viihdettä? Kuten esimerkiksi Elämäni biisiä? Koko meidän ”jengimme” oli katsonut sen, kun viisi presidenttiehdokasta esitteli muistojensa musiikkia. Miesvaltainen porukka. Ihan tavallisia ihmisiä ja ihan kiva ohjelma.
Muukin viihde piristää vanhan mieltä. Tanssii tähtien kanssa saa jopa naputtelemaan jalkojaan musiikin tahtiin. On myös kiva testata omaa tietämystään katselemalla Haluatko miljonääriksi. Joskus tunnemme itsemme ihan fiksuiksi, jos tiedämme jotakin paremmin kuin kilpailijat. No monessa kohtaa nykyajan asioiden heikko tietäminen saa tuntemaan itsensä vanhaksi höppänäksi.
Pitäisiköhän ahdistavien uutisten jälkeen meidän ikäihmisten katsoa hetki kevyempää viihdettä, ennen kuin menemme nukkumaan? Saisiko paremmin unen ja näkisikö vähemmän painajaisia?
Mymmeli
