Mummon murinat
Kun joskus muinoin oltiin lapsia, oli joulun odotus jännittävää. Uskottiin, että valkoparta vanha ukki poikkeaisi meilläkin ja toisi ihan lahjoja. Yritettiin jopa olla kilttejä ja tottelevaisia. Ainakin joulunalusviikolla. Ei ole tullut haastatelleeksi noita nykypikkuisia, eikä ole selvää käsitystä siitä, mitä he uskoo ja mitä he toivoo. Vähimmällä vaivalla vanhus pääsee, kun vain siirtää heidän pankkitililleen jonkin summan. Ei tarvitse kierrellä kaupoissa, ei paketoida lahjoja eikä lähetellä niitä postissa.
Kun joulusiivoukset, leipomiset ja koristelut ovat monilla meistä vanhoista supistuneet aika vähiin, ehtii juhlaa edeltävinä viikkoina harrastaa tavanomaista puuhailua, esimerkiksi lukea tuoreet juorut aikakauslehdistä ja ratkoa ristikoita. Lumityöt hoidetaan tarpeen tullen ja niitä on tänä vuonna ollut tarpeeksi. Onkin ihmetelty jatkuvaa huolta ilmastonlämpenemisestä, kun lunta ja pakkasta on riittänyt. Tuttujen ”tyttöjen” kanssa kahvitellaan. Joskus katsellaan yhdessä jotakin TV-ohjelmaakin. Esimerkiksi Linnan itsenäisyysjuhlat ovat olleet alkutalven kohokohtia. Olisikohan noita seurattu kuutisenkymmentä vuotta?
Kyllähän meillä siinä pällistelemistä ja päivittelemistä riittää vuosi vuodelta yhä enemmän. Silloin kun me olimme nuoria, Linnan vieraat näyttivät vanhoilta ja arvokkailta. Ja jotakuinkin saman kaavan mukaan pukeutuneilta. Miehillä oli aika yleisesti frakki tai ainakin arvokas musta puku. Nyt nähtiin monenmoista asustusta. Kansainvälistyminenkin näkyi.
Päätettiin porukalla, ettei meidän asiamme ole määrätä itsenäisyyden juhlimista. Meidän vanhojenkin on elettävä tätä päivää. Voimme vain toivoa, että yhä vuodenkin kuluttua olisi maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Kun uutisia katselee, niin alkaa pelottaa. Kaikkien uskontojen alueella ei esimerkiksi joulua juhlita. Eikä joulurauhan julistusta tunneta ollenkaan.
Mummon laskelmien mukaan ensi vuonna olemme saaneet elää kahdeksankymmentä rauhan joulua. Toivotaan, että ehdimme poistua tästä elämästä ennen kuin maamme joutuisi taistelutantereeksi. No emme toki toivo, että kukaan jälkeläisemmekään joutuisi elämään sotien kauhuja. Koskaan.
Vaan nyt täytyy vielä valmistautua tämänvuotiseen rauhan juhlaamme. Täytynee tehdä joulusiivouksen viime ponnistukset, että saa ottaa vieraat vastaan. Mutta pitää välttää isompaa rehkimistä, ettei sydän pysähdy ja elämä lopu. Olisi aika ikävää omaisille, jos juhlapyhien aikaan pitäisi ruveta mummon hautajaisia järjestelemään. Kesäkuukausien lomapäivien ajat sopisivat paremmin sellaisiin toimiin. Vaan nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotellaan kaikille joulun rauhaa.
Mymmeli
