Pidän arvokkaana asiana, että olen saanut ”ainaiskutsun” vuosittain osallistua vanhan, isän puoleisen sukulaiseni syntymäpäiville Astan päivänä heinäkuussa. Ensi kesänä, jos Herra suo ja eletään, vietämme hänen 100-vuotissyntymäpäiviään.
Siellä, hänen kodissaan Padasjoen puolella olen saanut tutustua ja ystävystyä myöskin tämän sukulaiseni lestadiolaisystäviin. Oikeastaan meillä on kahvittelun lomassa siellä aina pienimuotoiset seurat koolla.
Heidän keskuudestaan oli lähtöisin myöskin nuoruudessani Luopioisissa vaikuttanut nuori kanttori, jonka elämään olen heidän kauttaan saanut lähemmin tutustua. Elämään, joka jo nuorena päättyi ihmisten mieliä järkyttäneessä auto-onnettomuudessa vain 21-vuotiaana marraskuisella maantiellä vuonna 1976.
Pekka Juhani Laine syntyi 1954 Padasjoella nelihenkisen sisarussarjan toiseksi vanhimpana. Koulunkäynnin edetessä opettajat kiinnittivät huomionsa Pekka Juhanin musikaaliseen lahjakkuuteen, ja sitä kautta myös Padasjoen kanttori Antti Stranius alkoi kannustaa häntä edelleen kehittämään itseään musiikin parissa. Musiikillista luovuutta kuvaa hyvin hänen nuorena lahjaksi saamansa Melodican (puhallettava soitin) käyttö.
Hän asetti pölynimurin puhallusasentoon puhaltajaksi ja itse soitti sitä sivusta, kuten urkuja tai harmonia soitetaan. Silloin jo enteellisesti, myöhemmin kotiin hankittiin oikea harmoni.
Musiikin opiskelu jatkui Lahden musiikkiopistossa, jonka jälkeen oli vuorossa Sibelius Akatemian opinnot kirkkomusiikin parissa. Kouluaikoina Padasjoella Pekka Juhani kykeni jo toimimaan opettajan sijaisena sekä avustamaan koulun aamunavauksissa.
Pekka Juhanin koti oli esikoislestadiolainen, ja hän oli saanut jo nuorena omakohtaisen uskon. Pekka Juhania tai Pookaa, kuten hänen lempinimensä oli, tunteneet muistavat useita tilanteita, joissa tuli esiin hänen herkkä mielensä ja myös halu pyytää anteeksi tuntemiaan vikoja. Kuvaavaa oli muun muassa, että syötyään lupaa pyytämättä naapurin marjapensaasta marjoja, hän halusi pyytää tekoaan naapurilta anteeksi. Erittäin vaatimattomana, omia taitojaan nöyrästi muiden iloksi käyttäen hänestä vuosien mittaan kasvoi rauhallinen, vakavamielinen ja toiset huomioiva nuorukainen. Hän oli seurallinen ja erityisesti keskustelut vanhempien ihmisten kanssa olivat hänelle mieluisia.
Sibelius Akatemian opinnot suoritettuaan hän otti vastaan kanttorin viran Luopioisten seurakunnasta helmikuussa 1975. Tätä tehtävää hän ennätti hoitaa vain hyvin lyhyen aikaa, kun jo loppuvuodesta kuolema päätti hänen elämänsä.
Pekka Juhani oli Valkeakoskella vierailulla esikoislestadiolaisten nuorten kokoontumisessa. Marraskuisena iltana hän lähti ajamaan autollaan kohti Luopioista. Matkalla hän joutui autokolariin, jossa molempien autojen kaikki matkustajat, yhteensä kuusi nuorta, kuolivat. Nuoren elämän päätös järkytti Pekka Juhanin sukua, laajaa ystäväpiiriä sekä Luopioisten seurakuntalaisia.
Pekka Juhanin kohdalla siinä tuntui toteutuvan hänen koko elämänsä aikana osoittama vahva luottamus Jumalan johdatukseen; kaikissa tilanteissa. Kuolinillan lähtövirtenä uskovaiset nuoret olivat laulaneet yhdessä Pookan lempivirren ”Pois, pois jo kuuluu kutsumus.”
Asta Metsomäki
