Anja Wählingin Kuisemassa sijaitseva mökki on Laitikkalan lisäksi paikka, jossa hänen tonttuaiheiset joulukorttinsa on kuvattu.
Jouluksi on tänäkin vuonna tulossa uusia kortteja, mutta sen lisäksi tontut ovat saamassa aivan uudenlaisen ympäristön, todellisen aitiopaikan – syyskuun 10. päivästä eteenpäin niihin voi nimittäin törmätä myös kirjan sivuilla.
– Idea kirjasta on muhinut mielessäni pitkään. Tarvittava kuvamateriaali, teksti ja idea olivat jo olemassa, ja kun löysin aiheesta kiinnostuneen kustantajan, niin asia lähti etenemään vauhdilla, Wähling kertoo.
Prometheus-kustantamon julkaisema Mökin tontut ei ole mikään perinteinen tonttukirja. Tonttujen lisäksi kirjassa on idyllisiä kuvia luonnosta jokaisena vuodenaikana. Punaisena lankana kulkee tarina mökistä, jossa tontut pikkuhiljaa alkavat touhuta joulupuuhiaan.
Pellon takana, metsän reunassa häämöttää pieni punainen mökki. Se nukkuu talviuntaan.(…) Mökin tekee mieli lähteä liikkeelle kivijalkojensa päältä, mutta se ei voi, koska västäräkki on jo tehnyt pesänsä harjatiilen alle. Sitä paitsi mökin tontut eivät pitäisi ajatuksesta. (…) Sade pieksee ikkunoita. Syystuuli tuivertaa mökin nurkissa. Omenapuun oksat rahnuttavat räystäitä.(…) Väsymys painaa mökkiä. Se ei kuule, miten tontut sipisevät ja supisevat koloissaan ja suunnittelevat jouluvalmistelujaan.
Tonttu pidettiin tyytyväisenä
Anja Wähling kertoo kirjan idean lähteneen liikkeelle muutamasta tonttukortista ja haltijauskomuksesta, jonka mukaan talonhaltijana pidettiin alueen ensimmäistä asukasta, talon rakentajaa, joka oli jäänyt vartioimaan asuinaluettaan.
– Tuota tontun hahmossa liikkuvaa esi-isää tuli kunnioittaa, jotta asukkaat välttyisivät vastoinkäymisiltä. Tontun läsnäolon uskottiin tuovan onnea niin talonväelle, karjalle kuin rakennuksillekin, joten sitä kohdeltiin aina hyvin, Wähling kertoo.
Tontun uskottiin tarkkailevan talonväen touhuja ja puheita salaisesta paikasta, esimerkiksi vintiltä tai tuvasta. Tonttu ei sietänyt juopottelua, riitaa eikä muutakaan pahaa elämää, ja saattoi sen vuoksi muuttaa pois. Haltijan katoaminen enteili aina pahaa, esimerkiksi eläinten tai asukkaiden sairastumista. Varsinkin jouluna tontulle piti viedä puuroa sekä maistiaisia jouluherkuista, jotta se pysyisi tyytyväisenä.
Wähling esitteli uskomuksen ja kortit mökkinaapurilleen Leila Raudasmaa, ja kysyi, josko tämä kiinnostuisi tekemään kirjaan tekstin.
– Leila suostui heti, Wähling sanoo. – Tosin kustannusprosessista tuli lopulta paljon pidempi kuin aluksi kuvittelin. Kirjan idea muuttui, ja kuvia ja tekstejä läheteltiin minun ja kustantajan välillä varmaankin tuhat kertaa.
Tontut ylitse muiden
Kirjan valokuvat on pääasiallisesti ottanut Markku Wiik. Siis samainen mies, joka kuvaa myös Wählingin tonttuaiheiset joulukortit.
– Kuvaaminen on todellista työtä siitäkin huolimatta, että olen ennen kuvausprojektia suunnitellut kuvausympäristöt valmiiksi. Olen todella tarkka yksityiskohdissa, esimerkiksi siinä, että värimaailma on juuri halutunlainen ja harmoninen, Wähling sanoo.
Wählingin mielestä ihmiset tarvitsevat uskomuksia ja traditioita, jotakin pysyvää rikkonaisen nykymaailman rinnalle.
– Ainakin minusta itsestäni on hienoa, että on olemassa erilaisia uskomuksia. Toki jokaisella on lupa valita tapansa suhtautua niihin. Minulle itselleni kaikenlainen mielikuviin uppoaminen on terapeuttista puuhaa, lähes ammatti, koska tehtävänäni on tuotteistaa mielikuviani.
Wähling on aikoinaan tutustunut laajasti suomalaiseen ja pohjoismaiseen kansanperinteeseen. Tonttujen lisäksi tutuiksi tulivat noita-akat, peikot ja shamanismin perinne.
– Mutta nimenomaan tontut ovat jostakin syystä suosituimpia ja teen niitä eniten. Muistan, kuinka tärkeitä hahmoja ne olivat myös lapsilleni. Kuinka he joulun aikaan tonttupuvuissaan ja lyhtyjä kantaen hiippailivat pimeässä illassa, ja todellakin uskoivat olevansa tonttuja, Wähling kertoo.
On pakko kysyä, mitä mieltä tonttuja kunnioittava Wähling on siitä, että hieman hömelösti toimivaa tai ajattelevaa ihmistä kutsutaan ”tontuksi”.
– No en kyllä yhtään ymmärrä, mistä tontun käyttö hölmöyttä ilmentävänä adjektiivina kumpuaa, Wähling naurahtaa. – Ainakaan minun tonttuni eivät todellakaan ole mitään hömelöitä tapauksia. Ne ovat hauskoja, ajattelevaisia ja auttavaisia olentoja, Wähling vakuuttaa.
Mökin tontut -kirjan julkaisutilaisuutta vietetään 10. syyskuuta. Kirjaa saa sen jälkeen ainakin kustantajalta, Anja Wählingiltä itseltään, Luopioisten Mikkolan Navetan Pytingiltä ja Laitikkalan Katajanlihasta.
