Ei yrittäjän elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole.
Sen ovat saaneet huomata Morilea Oy:n Kimmo ja Hannele Haatajakin vuosien varrella. Vuonna 1997 perustettu parin Masto-baari tarjosi Aitoossa bensiiniä, baarin, lounaspaikan ja pitopalvelun yhden ja saman katon alta, kunnes ympäristösäädösten tiukentuminen lopetti bensanmyynnin.
Säädökset ja paperinpyöritys lisääntyvät edelleen. Hannelen pitopalvelua pyörittävä Hannele Haataja on hiljattain perehtynyt Elintarvikeviraston Oiva-järjestelmään. Siinä terveystarkastajan käynnin tulokset ilmoitetaan jatkossa koko maassa yritysten ovenpieliin kiinnitettävällä hymynaama-tarralla.
– Onhan se hirveän hyvä, että asioita valvotaan. Monesti tosin nykyään tuntuu, että yrittäminen tehdään kovin vaikeaksi esimerkiksi koulunsa lopettaneelle, hän miettii.
2000-luvun puolivälin jälkeen Kimmo Haataja puolestaan huomasi vastaavansa kahden taksin toiminnasta Taksi Kimmo Haatajan nimissä: yhden Aitoossa ja toisen Luopioisissa. Tuuraajan löytäminen ei ole viime aikoina ollut sen helpompaa kuin silloinkaan, ja päivystysvuoro napsahtaa kohdalle säännöllisesti niin viikonloppuisin kuin arki-iltaisin ja öisinkin.
– Yleensä puhelin soi juuri kun saa vaihdettua huonommat vaatteet päälle tai viimeistään silloin, kun menee saunaan, Haataja hymähtää.
Puheissa vilahdelleet taksiyrittäjien työaikatarkastelut mahdollisine piirtureineen eivät maaseudun taksaria naurata. Elannon hankinta käy kohtuuttoman vaikeaksi, jos vuorokausi pitää paloitella kolmeen osaan ja kutsun odottaminen sohvalla maaten lasketaan työ- ja ajoajaksi. Sen sijaan hyvää vauhtia rapistuva ja ajokalustoa koetteleva syrjäseutujen tieverkosto on taksinkuljettajille todellinen ongelma jo nyt.
Työpäivät ovat pitkiä molemmilla Haatajilla.
– Usein, kun viikonloppuna ajelen yöllä ohi, näen että keittiössä ovat valot päällä, Kimmo paljastaa.
Hän toimii lisäksi Pälkäneen piirin taksien puheenjohtajana; vastuu painaa siltäkin suunnalta.
Molemmat tykkäävät
Ei yrittäjän elämä silti pelkkää kurjuutta ole.
Bensamyynnin loppuminen Masto-baarista johti aikanaan siihen, että yrityksen toiminnan painopiste kääntyi erinomaisesti toimivaan pitopalveluun. Haatajat muuttivat Kimmon vanhaan kotitaloon, jonne Hannele sai oman valmistuskeittiön. Nimenomaan sai, sillä hän myöntää haaveilleensa pitkään mahdollisuudesta ”yrittää yrittämistä”; sittemmin haave on muuttunut osaksi jokapäiväistä elämää.
–Pystyn tässä itse säätelemään työtahtiani. Alkuviikosta voi olla vapaampaa ja saamme yhteistä aikaa, kun viikonloppuna voin tehdä pidempää päivää. Se käy minulle hyvin, kun Kimmokin on viikonloppuja töissä. Tykkään myös työskennellä myöhään, kun puhelin ei soi ja töitä saa tehdä rauhassa, Hannele listaa tyytyväisenä.
Ei Kimmokaan automaattisesti kaikkia päivystysiltoja, -öitä ja -viikonloppuja ole muilla mailla, vaan päivystys hoituu kotoa käsin. Tuuraamisessa auttavat tarpeen mukaan omat pojat, ja Hannelellakin on oikeus hypätä tarvittaessa ratin taakse. Pälkäneen piirin taksien puheenjohtajuuskaan ei ole mikään rasite, sillä yhteistyö sujuu hyvähenkisessä porukassa joka suuntaan.
– Olen tykännyt tästä hommasta kovasti, Haataja tunnustaa.
Kun kaikki yritystoiminta tilajärjestelyineen saatiin nykyiselle tolalle, on pariskunta voinut keskittyä täysipainoisemmin varsinaiseen yrittämiseen.Tätä on osaltaan auttanut verotus- ja muihin byrokratia-asioita hoitoonsa ottanut kirjanpitäjä, joka onyrittäjälle kuin yrittäjälle kullanarvoinen. Haatajilla sellainen todistettavasti on, sillä osin juuri kirjanpitäjän kehotuksesta pari lopulta päätyi naimisiinkin.
Juhlaa arjessa
Ei yrittäjän elämä suinkaan pelkkää arkista aherrusta ole.
Viimeviikonloppuinen yrittäjien perinteinen vuosijuhla katkaisi jälleen hetkeksi kiireisen arjen pyörityksen. Haatajat viihtyivät mukavassa tilaisuudessa, jossa jää suli eri yrittäjien ja järjestöjen väliltä viimeistään kahvitarjoiluun mennessä.
Lisävärinää juhlaan toi se, että Morilea Oy:n kaksikko palkittiin illan aikana Luopioisten Vuoden yrittäjänä.
– Tunnustuksessa lämmittää erityisesti se, että se tuleeomasta yrittäjäporukasta, Kimmo Haataja toteaa.
Eikä se arkikaan niin kamalaa ole. Aitoon koulun keittiössä aiemmin työskennellyt Hannele Haataja tunnustaa, että entisten oppilaiden kehu jostakin tietystä kouluruoasta vuosia sitten lämmittää kummasti mieltä. Kimmo puolestaan ihmettelee, mihin vuodet oikein katoavat, kun koulukyydissä istuneet lapset alkavat ajella vastaan mopoautoilla. Taksimiehen arkea värittävät myös lukuisat sattumukset, joita tulee väkisinkin vastaan ihmisiä päivittäin kohdatessa.
– Älä sitä härskiä tarinaa sitten lehteen laita, Haataja kiirehtii huomauttamaan erääseen märkien housujen tapaukseen viitaten.
Arkeen kuuluu myös vapaa-aika, jonka molemmat viettävät mielellään ulkoilmassa sisätyön vastapainoksi. Kimmo Haataja sanoo viihtyvänsä kalassa, vaikkei järvestä mitään tulisikaan. Hannele puolestaan viihtyy puutarhatöissä.
– Käsillä tehdessä näkee työn tulokset. Jos olisin jollakin toisella alalla, olisin varmaan puutarhuri, Hannele Haataja nauraa.
