Onko torppariaika palannut? Olemmeko päätymässä maaorjuuden asetelmiin?
Keski-Euroopassa peruspalkansaajan tulot eivät riitä lämpöön ja sähköön. Niitä myyvät liikemiehet, jotka ovat hankkineet öljylähteensä parinkymmenen viime vuoden aikana, kun Venäjän luonnonvarat on pistetty uusjakoon. Viileässä asunnossaan värjötteleviltä asiakkailta nyhtämillään varoilla uusrikkaat ostavat valioliigaseuroja Englannista ja lentotukialuksen kokoisia huvijahteja.
Suomessakin on käynnissä uusjako. Ylikansalliset veroparatiisiyhtiöt ujuttautuvat jopa peruspalveluihin. Tämän mahdollistavat pikasäästöjä paniikissa hakevat kunnat, jotka perustavat kilpailuttavia hankintatoimistoja. Tavallisen yrittäjän rahkeet eivät riitä jättihankintoihin. Niinpä muutaman vuoden päästä jäljellä ei enää ole kuin jättiyrityksiä. Monopoliasemansa turvin ne voivat kupata tavallisen veronmaksajan eurot veroparatiisiin.
Pienyrittäjän asemaa kurjistetaan myös kotikutoisilla ratkaisuille. Pälkäneen perinteikäs ruoka- ja kahvipaikka Sammonkulma lopettaa joulukuun puolivälissä. Itsenäisille yrittäjille ei enää ole elintilaa valtateiden varsilla, jossa ketjut käyvät reviiritaistoaan.
Osuuskauppa ja Kesko ohjailevat etukorteillaan asiakasvirtoja. Ihmiset eivät pysähdy, jos tankilla ja kahvilla ei saa bonusta tai plussapisteitä.
Asemia vallatessaan ketjut voivat myydä vaikka tappiolla, kunnes kilpailijat on pudotettu ja hintoja voidaan nostaa vapaasti.
Kaupan murros johtuu ennen kaikkea siitä, että ylikansalliset jätit levittäytyvät myös Suomen markkinoille. Asiointi ja ostaminen kanavoituu entistä enemmän nettiin, jossa asiakkaat kokevat saavansa parempaa palvelua. Valikoimat ovat rajattomat ja ostoksilla voi pistäytyä kotisohvalta silloin kun itsellä on siihen aikaa.
Kansainvälisten toimijoiden on helppo valloittaa asemia nettikaupassa, koska suomalaistoimijat eivät ole siellä hereillä. Myös paikallinen yrittäjä saa ylikansallisia kilpailijoita. Jos omaa reviiriä ei hoideta myös netissä riittävän hyvin, asiakkaat käyvät lähiliikkeessä sovittamassa ja testaamassa tuotteet, jotka tilataan netin kautta maailmalta.
Suomen posti ei ole pysynyt muutoksessa mukana. Uudet, ketterät kilpailijat toimittavat netistä tilattavat lähetykset joustavammin ovelle.
Laskujen, lehtien ja muun paperipostin määrä on romahtanut. Jakajat lähetetään joka päivä tien päälle, vaikka jaettavaa riittää enää korkeintaan kolmeksi päiväksi viikossa. Postin väki vastustaa vääjäämättömiä muutosta lakkoilemalla, posti puolestaan korottaa vähenevien asiakkaidensa maksuja kestämätöntä tahtia.
Jos postia pidetään säilyttämisen arvoisena peruspalveluna, valtiovallan on puututtava tilanteeseen tuen tai sääntelyn avulla. Kuten muihinkin edellä lueteltuihin epäkohtiin.
Sääntelyä tarvitaan, kun moraali ei toimi.
