”Ukraina, näytät silmissäni surulliselta”, ”Niin haikeaa ja silti kaunista, laiturilla meitä ollaan vastassa”, ”Ja mihin tahansa meet, se on jonkun oma maa”. Krimin tilanne on nyt kaikkien huulilla, mutta Jarkko Salakari, 32, kirjoitti tuon Ukraina-aiheisen biisinsä jo vuonna 2011.
Viime viikolla julkaistulla Joutilas yläluokka -bändin ensilevyllä kuullaan paitsi Jonkun oma maa -kipale myös yhdeksän muuta esimerkkiä Salakarin luomisvoimasta. Albumin nimi on Pimeys meni pilalle.
Sahalahdella suurimman osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan asunut musiikinharrastaja kertoo olevansa tyytyväinen bändinsä ensialbumiin.
– Levyä äänitettiin vuosina 2011–2013, ja prosessin aikana ehti tapahtua paljon. Tuli opittua monta asiaa. Positiivisuuden säilyminen oli yksi olennaisimpia juttuja tässä. Levykokonaisuus ei painunut turhan synkäksi, it-alalla työskentelevä Salakari mietiskelee.
Joutilas yläluokka teki viime vuonna muutaman keikan, ja levyä on nyt toimitettu keikkajärjestäjille sekä radioasemille. Erityisempiä tavoitteita ei ole asetettu.
– Keikkailu kiinnostaa, mutta toistaiseksi ei ole sovittuna varmoja esiintymisiä. Hienoa toki on, jos levy löytää omat kuulijansa ja joku siitä tykkääkin. Ei musiikkia pidä mielestäni tehdä levylle asti pelkästään sillä ajatuksella, että ne levyt sitten säilytetään omassa pöytälaatikossa.
Progerock jäi taakse
Salakari ei ole mikään menneen päivän kanalinnun jälkeläinen musiikkitouhuissa. Teini-iässä soittokipinän roihahdettua ilmiliekkeihin hän perusti kaveriensa kanssa Sahalahdella suomirockia luukuttaneen bändin nimeltä Pohdiskeleva yksilö. Kokoonpano keikkailikin jonkin verran, kunnes yhtyeen tarina katkesi vuonna 2004.
– Myöhemmät tekemiseni eivät ole sinänsä minkäänlaista jatkoa Pohdiskelevan yksilön touhuille, mutta kyseinen bändi oli kyllä rakas. Siinä soittaneiden kaverien kesken vietettiin paljon muutenkin aikaa yhdessä.
Sittemmin Salakari pyöritti Lokosa-yhtyettä, jossa niin ikään oli väkeä myös Sahalahdelta. Mies itse on ehtinyt viime vuosina asua muun muassa Valkeakoskella ja Tampereella. Kangasalle hän muutti Orivedeltä muutama viikko sitten. Joutilaan yläluokan muut jäsenet ovatkin Orivedeltä.
Lisäksi musatouhut sisältävät biisientekoa niin vieraisiin kuin omiinkin tarpeisiin. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on keikkojakin tehnyt duo Oskari Salaman päiväkirjat, jonka ohjelmisto on alkanut laajentua covereista originaalituotoksiinkin. Oma kulttuuripläjäyksensä oli se, kun Salakari muutaman vuoden ajan oli mukana Rönnin kesäteatterissa näyttelijänä.
– Joutilas yläluokka muodostui kolmisen vuotta sitten, kun päätimme Vahdersalon Juhamatin kanssa istahtaa alas studiossa ja soitella jotakin uutta. Kummankin ex-bändit olivat soittaneet rankahkoa progerockia ja hyytyneet ajan mittaan. Yhteiskeikkojakin bändeillämme oli ollut, joten tunsimme toisemme, Salakari kertoo.
– Minua lukuun ottamatta jäsenet ovat juuri tuosta Vahdersalon johtamasta Rumien miesten liitto –kokoonpanosta. Bändimme lähti heti aluksi selvästi popimmalle linjalle. Kun syntyi Kapteeni-niminen kappale, huomattiin akustisten soittimien tuovan soundiin jännää ilmavuutta. Reseptiä hyödynnettiin enemmänkin, ja yhtyeemme oma ääni alkoi löytyä.
Äänityksiä tehtiin aina silloin, kun saatiin väki kootuksi samaan aikaan studiolle. Moni biisi muuttui vielä merkittävästi, kun rumpali kävi tekemässä kompit vasta jälkikäteen. Pimeys meni pilalle on alusta loppuun saakka Salakarin tekstittämää, ja sävellykset ovat hänen ja Vahdersalon yhteistyötä.
Röyhkästä tuli suosikki
Joutilas yläluokka käytti studiosessioidensa yhteydessä monenlaisia referenssejä, mutta ne vaihtelivat biisistä ja hetkestä riippuen hyvin paljon toisistaan, kuten bändin jäsenten musiikkimakukin. Johonkin kohti haettiin jotakin yhtäläistä sävyä Pariisin keväästä, toiseen tilanteeseen taas Pantera-meininkiä. Lopputulos on persoonallista suomirockia, jossa tosiaan on akustista otetta napakamman sähköisen rockaamisen lomassa.
– Teksteissäni on aina kyse tunnetilasta. Sen inspiraation synnyttäneen fiiliksen ympärille punon lyriikoilla jonkinlaista verkkoa. Mikään tarinankertoja en ole, Salakari tuumii.
– Esikuvistani merkittävin lienee Kauko Röyhkä. Omituista kyllä, että aikoinaan vihasin tuota artistia, kun jouduin veljen autossa sitä c-kasetilta kuuntelemaan. Myöhemmin tapahtui jonkinlainen valaistuminen, ja minusta tuli Röyhkä-fani viimeisen päälle.
Pimeys meni pilalle -albumin julkaisi pääkaupunkiseudulta ponnistava pienlevy-yhtiö Sumuinen gorilla. Levyn yhdellä biisillä vierailee haitarinsa kanssa sydänhämäläisille tuttu muusikko Jammi Humalamäki.
