– Pilkkihaalari ei ole ollut ollenkaan liikaa. Sen verran viileää täällä tornissa on aina seisoskella, Pandion-nimeä kantaneen joukkueen tervaskanto Juhani Koivu tuumaili kahdeksan maissa, kun aurinkokin jo kunnolla näkyi.
Pohtiolammen sääksikeskuksen taustalla vaikuttavaan Sääksisäätiöön kuuluvia miehiä oli tornissa muitakin kuin Koivu. Mutta oli joukkueessa myös säätiön ulkopuolisia.
Satoja lintutorneja ympäri Suomea vuosikymmenien varrella organiseerannut Jouko Alhainen kantoi oman kortensa havaintokekoon, ja paikalla olivat myös Risto Mattila ja Olli Lehtimäki, joka toimikin joukkueen yhteyshenkilönä.
Ilmari Häkkinen, Esko Virtanen ja Heikki Toivonen osallistuivat niin ikään havainnointiin. Linnuista kiinnostuneita vierailijoita tornissa pistäytyi kisan aikana yli 20.
Sinirinta ilahdutti
Jo ensimmäisen tunnin aikana ryhmä oli saanut näkö- tai kuulohavainnon 33 lintulajista. Muun muassa eri tikkalajit olivat hyvin plakkarissa pohjantikkaa ja pikkutikkaa myöten.
Kaakkuri oli jo lentänyt yli, ja sinirinnan laulua oli saatu kuunnella. Lapin satakieleksikin tituleerattu sinirinta oli toinen kaikkein mielenkiintoisimmista kisan aikana Pohtiolammella havaituista lajeista. Sitä toki näkyy muuttoaikoina Pirkanmaallakin jonkin verran, mutta eipä se ole kisa-aikaan yleensä Pohtiolammelle eksynyt.
Toinen oli maakotka, joka liiteli taivaanrannassa pari tuntia myöhemmin.
Kaikki tavalliset rastaslajit saatiin listalle aamuseitsemään mennessä, jopa kulorastas. Myöhemmin ohi lenteli niin kanadanhanhea kuin korppia ja metsähanheakin.
Haarapääskyä ei odottelusta huolimatta saapunut näkösälle, vaikka jonkin matkan päässä Kirkkojärvellä niitä oli jo lennellyt kymmenien yksilöiden parvina.
– Kivitasku ja mustapääkerttu ovat myös ihan kivoja lajeja tältä aamulta, Pandion-ryhmän miehet latelivat.
Ensin mainittu poimittiin kaukoputkilla noin 700 metrin päässä olevasta kivikasasta, ja jälkimmäinen lauleli useaan otteeseen ihan lähimetsikössä.
Toki Pohtiolammen oma nimikkolintu sääksikin havaittiin. Useita eri yksilöitä kävi kisan aikana koittamassa kalaonneaan sääksien ruokapaikaksi ja samalla valokuvaustarpeisiin perustetusta lammikosta.
Tornien taiston päätteeksi kasassa oli 62 lintulajin lista. Osa lajeista lensi niin kaukaa, että tarkka määritys saatiin tehdyksi vasta, kun Risto Mattilan kameran 1120 millin polttovälillä napatut fotot otettiin tarkempaan syyniin.
Suomen kovin tulos tehtiin Porissa Yyterin lietteiden lintutornissa. Sieltä havaittiin 104 lintulajia.
– Kevät oli pitkään pari viikkoa aikaisessa, mutta muutama päivä sitten sen eteneminen kyllä jotenkin pysähtyi. Sikäli tässä ollaan suunnilleen samoissa olosuhteissa kuin minkä tahansa muunkin vuoden kisassa, Lehtimäki pohdiskeli.
Esteetön torni nousee
Sääksikeskuksen miljöössä tapahtui viikonloppuna muutenkin reippaanlaisesti. Siellä nimittäin avattiin lauantaina taidenäyttely, johon töitään ovat asettaneet esille italialaiset taiteilijat Alessandro Troisi ja Iolo Eulalia Rosa. Taiteilijat pitivät myös piirustuskurssin sunnuntaina ja maanantaina.
– Aluetta kehitetään jatkuvasti lisää. Heti alkukesän aikana tuohon kosteikon viereen nousee uusi lintutorni, jonne on esteetön kulku myös pyörätuolilla liikkuville. Heitä varten tornissa on sopivia kuvauspaikkoja, Jouko Alhainen esitteli Tornien taiston yhteydessä.
Sääksien ruokailupaikaksi tarkoitetun lammikon vieressä on niin ikään torni, mutta ikkunoitu ja sangen matala versio. Sieltäkin sääksiä voi kuvata, mutta varsinaiset piilokojut sääksikeskuksesta varattiin täksi kesäkaudeksi loppuun puolessa tunnissa, kun ne talvella tulivat myyntiin.
Kauko-ohjattavalla ilmakuvaa
Pohtiolammen lintutornista ihasteltiin lauantaiaamuna paitsi eläviä siivekkäitä myös omalaatuista mustaa häkkyrää, joka nousi parhaimmillaan liki sadan metrin korkeuteen tornin yllä.
Kuhmalahtelainen Risto Mattila oli mukana Tornien taiston joukkueessa, mutta lennätti varttitunnin ajan yläilmoissa kuvauskopteriaan. Härvelin ansiosta Pandion-joukkue saatiin ikuistettua lintuhavaintopuuhissa yläsuunnasta.
– Tämän DJI-merkkisen kopterin voi laittaa kauko-ohjauksella lentämään haluttuun suuntaan ja tietylle korkeudelle. Halutulla hetkellä voin ottaa kuvia kopteriin kiinnitetyllä kameralla, Mattila selitti vekotinta ihmetelleelle toimittajalle.
Mattilalla oli kädessään kauko-ohjauslaitteisto ja edessään kuvaruutu, josta pystyi katselemaan samaa näkymää, joka olisi näkynyt taivaalla kameran etsimen läpi.
Välillä mies otti videokuvaa, välillä tavallisia still-valokuvia.
– Olen kuvannut harrastuksekseni tällaisella nyt vajaan vuoden. Esimerkiksi tämän Pohtiolammen kosteikon eri vaiheita on tullut dokumentoitua lintuperspektiivistä, samoin maisemia Kuhmalahdella, Mattila kertoi.
