Sähläävän alakouluikäisen olemus muuttuu, kun hän vetää ylleen valkoisen puvun ja kumartaa salin ovella. Ryhti kohenee, katse valpastuu ja painopiste siirtyy päkiöille.
Keskittyneet taekwondon harrastajat ryhmittyvät riviin ja alkavat tehdä liikesarjoja koreankielisten komentojen tahtiin. Potkut ja lyönnit viuhuvat ilmaan ja Anna Tapion koulun sali täyttyy rytmikkäistä sihahduksista.
Käynnissä on kauden päätteeksi järjestettävä vyökoe, jossa Aitoo Taekwon-Don harrastajat yrittävät korottaa vyöarvoaan tai hankkia lisää natsoja vyöhönsä.
Pääosa vyökokeen osanottajista on pari, kolme vuotta lajia harrastaneita junioreita. Lisäksi mukana on muutama aikuisharrastaja, jotka etenevät jo ylemmissä värivöissä kohti punaista ja mustaa vyötä.
Miten pysäytettäisiin hyökkääjä
Keltavöisten aloittelijoiden liikesarjat ovat parin, kolmen minuutin mittaisia. Heidän jälkeensä taitojaan esittelevät lajin parissa pidemmälle edenneet sini- ja punavyöt, joiden sarjat niin pitkiä ja vaativia, että hiki virtaa ja puvun selkä alkaa kastua. Terävät suoritukset pistävät puuskuttamaan.
Erilaisten liikesarjojen jälkeen harrastajat siirtyvät askelotteluihin. Niissä otetaan ikään kuin askelmerkkejä ja tunnustellaan, miten itsepuolustustekniikoita tositilanteessa käytettäisiin.
Kalle Jauhonmaa hakee pehmustettuja patjoja ja esittää hyökkääjää, jota vyökokelaat pysäyttävät erilaisilla potku- ja lyöntitekniikoilla. Suojapatjojen paukkeesta kuulee, että suorituksissa alkaa olla voimaa ja harrastajat osaavat yhdistää perustekniikoita toimintaan.
Osa nuorista harrastajista hieman arkailee, kun käteen annetaan myös pehmeä sauva. Alkuun asetta käytetään arkaillen mutta sitten näpäytykset muuttuvat kunnon iskuiksi.
Vyökokeen kuuluu tuntua viralliselta
Salin eteen kannettu pöytä on verhoiltu ITF-taekwondoliiton tunnuksin. Seuran opettaja Ari Lehtinen ja puheenjohtaja Ilkka Naulapää istuvat pöydän äärellä vakavailmeisinä.
Virallisuus ja tuimat katseet kuuluvat vyökokeeseen. Lajin parissa ei edetä hosuen, vaan määrätietoisesti askel kerrallaan. Myös vyökokeissa vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Omaa vuoroaan saa odottaa.
Pitkä ja keskittymistä vaativa vyökoepäivä pitää sisällään toiminnan lisäksi myös teoriaa. Kokelaat kutsutaan kukin vuorollaan Ari Lehtisen tentattavaksi.
Seuran opettaja kyselee, miten vyökepäivä on mennyt ja treenit maistuneet tai mitä tavoitteita harrastajalla on. Lisäksi Lehtinen laittaa harrastajia näyttämään hitaasti ja vaihe kerrallaan liikesarjoja. Opettaja kyselee, mikä on minkäkin liikkeen korean- tai suomenkielinen nimi ja miksi se tehdään.
Ei riitä, että harrastaja osaa huitoa ilmaan. Hänen täytyy myös tietää, mitä missäkin liikkeissä tehdään: mihin lyönti tai potku kohdistuu ja mitä sillä tavoitellaan.
Ilmaan huitominen ei riitä
Salikuri ja seurakulttuuri siirtävät asennetta uusiin harrastajiin. Kun rehti ja kohtelias valmentaja vaatii paljon itseltään, myös nuoret oppivat tekemään töitä.
Vyökoepäivän aikana juniorit näkevät, että heiltä vaaditaan paljon enemmän, mikäli he mielivät jatkaa kohti sinistä vyötä.
Vihreän ja sinisen vyön välissä tapahtuu selkeä tason nosto. Rivissä treenaamisen lisäksi aletaan edellyttää enemmän omaa paneutumista.
Yli kolmetuntinen vyökoeurakka huipentuu ylempien värivöiden murskaukseen. Kalle Jauhonmaa ottaa puulevyjä, joita Eija Forsström potkaisee ja lyö rikki erilaisilla tekniikoilla. Nuoremmat kokelaat palkitsevat onnistuneet suoritukset taputuksin.
Vyökokeiden päätteeksi harrastajat kootaan vielä riviin. Ari Lehtinen antaa kokelaille palautetta ja myös pientä läksyä. Kymmenien vyökokeiden ja satojen kokelaiden tuoma pelisilmä näkyy: Lehtinen osaa nostaa innostavia esimerkkejä ja kannustaa sopivasti.
Yleisohjeeksi hän antaa tehdä kaiken alusta alkaen tosissaan. Uutta vaihdetta on vaikea saada silmään, jos huitoo vuosikaudet ilmaa tavan vuoksi. Joka suorituksessa pitäisi olla voimaa ja terävyyttä, sillä ei satakiloinen hyökkääjä tositilanteessa pysähtyisi käden ojennukseen. Käsivarteen suunnatun iskun pitää olla sellainen, ettei hyökkääjän kädestä ole enää uhkaa.
Vyökokeessa testataan taekwondon kaikki osa-alueet teoriassa ja käytännössä. Olennainen osa lajia on myös asenne ja kasvatus. Laji antaa tehokkaat työkalut hallita yllättävät tilanteet ja pysäyttää hyökkääjä. Harrastajat pyritään kuitenkin kasvattamaan vielä pidemmälle: elämään ja toimimaan niin, ettei taitoja tarvitse käyttää.
Armovöitä ei jaeta
Vyökokeiden päätteeksi jaetaan vyötodistukset. Tilanne hoidetaan karulla järjestelmällisyydellä, jota noudatetaan muussakin toiminnassa. Harrastajat kutsutaan yksi kerrallaan hakemaan paperi. Terävä kumarrus ja takaisin omalle paikalle.
Riemunkiljahdukset ja tuuletukset eivät sovi salille. Ilmeistä ja kehonkielestä voi silti lukea miten hieno tunne on, kun ottaa uuden askeleen harrastuksessaan.
Tällä kertaa kauden huipentuva vyökoe on kaikille menestyksekäs. Osa saa seuraavan värin, osa lisää natsoja entiseen vyöhönsä.
Tämä on tarkoituskin, sillä harrastajia tuodaan vyökokeisiin vasta siinä vaiheessa, kun he ovat sillä tasolla että voivat niistä suoriutua. Armovöitä ei silti jaeta, vaan joskus voi käydä niin, ettei kokelas suoriudu jännittävästä tilanteesta, vaan joutuu tulemaan seuraavaan vyökokeeseen uudelleen.
Yleensä vyökokeita järjestetään pari kertaa vuodessa. Jos esimerkiksi alkeiskurssit isoja, kokeita voidaan pitää useamminkin.
Seuran opettajalla Ari Lehtisellä on oikeus hyväksyä kokeet mustaan vyöhön saakka. Tapana kuitenkin on, että mustan vyön kokeissa käydään Tampereella. Tänä syksynä yksi tai kaksi Aitoon kasvattia saattaa taas edetä siihen vaiheeseen.
