Laitikkalan kirjateltassa kuullaan heinäkuussa yhtä legendaarisimmista radioäänistä. Musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Jake Nyman on Hämeenlinnan kasvatteja, vaikka syntyikin Nurmon pesäpallolakeuksilla.
Hämeenlinnan katuja ovat tallailleet monet muutkin musiikkivaikuttajat Sibeliuksesta Irwiniin.
– Olen sen verran nuorempi Frediä, Irwiniä ja Vexi Salmea, että heihin en vielä lapsena tutustunut, mutta Leo Friman (Freeman) oli koulukaverini, jonka kanssa soiteltiin samoissa koulubändeissä, Nyman muistelee.
Opiskelu vei Nymanin 60-luvun lopulla Helsinkiin, missä hän musiikkiharrastuksensa ansiosta tutustui sikäläisiin muusikoihin. Syksyllä 1972 hän sitten löysi itsensä Ylen studiosta tuuraamasta Heikki Harmaa (Hector) rock-ohjelman juontajana. Sillä tiellä mies on edelleen.
– Alkuvuodet olivat taistelua rockmusiikin kuuluvuuden puolesta. Uudistusten seurauksena siirryin Rinnakkaisohjelmalta Radiomafian kautta Radio Suomeen.
Rauhallisen miellyttävää ääntä on kuultu vuosikymmenten varrella esimerkiksi Nuorten Sävellahjan, Kovan päivän illan, Onnenpäivän ja Tähtisumua-ohjelman toimittajana.
Aloittaessaan radiotöitä Nyman oli vannoutunut rockin lipunkantaja. Nyttemmin skaala on laajentunut kaikkeen kevyeen musiikkiin.
– Nuorena välttelin listapoppia kaikin keinoin. Nykyisin en rajaa musiikin kuunteluani, vaikka monet niin tekevät. Laajentamalla makuani olen kyennyt hahmottamaan koko populaarimusiikin kehityksen. Esimerkiksi elokuvamusiikista on tullut uusi lempilapsi.
Repertuaari laajeni jo aikoja sitten myös kirjojen tekemiseen. Tietokirjailijaksi ryhtyminen oli luonteva seuraus radiotyöstä.
– Lähdemateriaalia ohjelmiin ei tahtonut löytää mistään. Vähätkin hakuteokset olivat ulkomaisia, joten päätin ryhtyä tekemään niitä suomeksi. Sattumalta samoihin aikoihin rocklehti Soundi alkoi julkaista kirjoja halpoina pokkariversioina. Ensimmäinen kirjani, kolmiosainen Rocktieto-sarja, julkaistiin Soundin toimesta.
Toimittajan työ on poikinut useille kirjoille myös aihepiirejä ja nimiä, kuten Onnenpäivät ja Tähtisumua.
– Ohjelmista jää materiaalia yli, sillä radiossa asiat pitää esittää tiiviisti. Minuutin pituinen juonto on kuunneltuna pitkä, mutta kirjoitettuna lyhyt pätkä. Kirjaan voi sisällyttää kaikki mielenkiintoiset yksityiskohdatkin.
– Työtapani on hautautua aiheeseen ja tonkia kaikki tieto esiin. Välillä kirjaprojektin kanssa tuntuu, ettei tämä valmistu koskaan. Helpotus on suuri, kun kirja viimein on valmis.
Nymanin musiikkiopukset eivät ole kuivakkaita faktaluetteloita, vaan kiehtovilla tarinoilla aikakauteensa kiedottuja elämyksiä. Niitä lukiessa kannattaa etsiä joko omasta hyllystä tai Spotifysta aiheeseen liittyvää musiikkia taustalle.
Uusin teos Rakas vanha vinyyli esittelee Nymanin levyhyllystä hänelle tärkeitä levyjä ja niihin liittyviä hauskoja – joskus nolojakin – sattumuksia. Uuttakin matoa on jo soviteltu koukkuun.
– Seuraavaksi teen kirjan kielletyistä levyistä. Sekä Suomessa että muualla on kautta aikojen ollut musiikkia esityskiellossa. Kieltoja on edelleenkin ja joskus niin vakavia, että jopa ihmishenget ovat vaarassa. Tästä sensuurista löytyy mielenkiintoista kerrottavaa.
Muutakin dokumentoitavaa löytyy, joten Nymanilla riittää työsarkaa eläkepäivien ratoksi.
– Merkittävistä artisteista esimerkiksi Hectorin ja Maaritin elämäkerrat ovat kirjoittamatta. Myös joistakin musiikillisista ilmiöistä riittää ammennettavaa.
