Puvustaja Mikko

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

osoittautui tämän lehden lukijaksi paljastettuaan edelliseen tarinaani sisältyneen harvinaisen virheen. Todettakoon vielä tässäkin, että Mitro Revon oikea nimi on Mitro Repo. Sitä, miksi lapsettomasta miehestä on tehty Isä Mitro, en ole saanut selville.

Edellinen ortodoksinen arkkipiispa Johannes oli alkuperäiseltä nimeltään Reino Rinne, joten kovin harvinaista nimien muuttaminen ei sinänsä ole.

Kuka sitten on tuo oikea Mikko Repo?

 

Mikko Repo on savonlinnalainen yrittäjä, joka sai Tallinnasta suururakan, Viru-hotellin rakentamisen. Työmaa tarjosi töitä sadoille suomalaisille. Monet heistä toivat matkamuistona virolaisen naisen tulevien lastensa äidiksi. Jotkut liitot rakoilivat ja hajosivat sitä tahtia missä Viro vapautui kaikkein tiukimmasta neuvostokomennosta. Georg Ots -laivalla oli näin liikennettä kumpaankin suuntaan, vaikka viinarallia ei vielä kummankaan maan laki sallinut.

Viru -hotellin ympärille on sittemmin syntynyt suuri Viru -keskus suomalaisine ja kansainvälisine kauppapaikkoineen. Huoneista on poistettu salakuuntelulaitteet.

Mikko Repo on edelleen tuttu nimi Tallinnassa, tutumpi kuin Euroopan parlamentista pudonnut Mitro Repo.

Mikon toimia saatoin kerran seurata oopperajuhlien aikana Savonlinnan aamutorilla. Tyhjillä lavereilla istuskeli miehiä, kaikki vaatetuksesta päätellen yhteiskunnan alimmasta sosiaalisektorista.

Mikko tuli tyylikkäästi pukeutuneena paikalle ja kuiskasi jotain yhdelle miehelle. Pian he lähtivät liikkeelle ja huomasin heidän siirtyvän juuri avatun läheisen tavaratalon ovesta sisälle.

Sisällä Mikko oli vienyt miehen sovituskoppiin ja pyytänyt tätä riisuuntumaan. Vaatteet niputettiin muoviastiaan ja uutta tuli tilalle. Puettiin alushousut, kauluspaita, solmio, irtohousut, vyö ja pikkutakki. Vielä soviteltiin sukat ja kengät. Käteen työnnettiin sään muutosten varalta sateenvarjo.

Parivaljakko palasi torille. Näkyi paljon pyöreitä silmiä.

Eniten oli tietenkin hämmentynyt tämä uusi mannekiini eli könsikäs.

Hän sai sentään sanotuksi: ”Kiitos Mikko. Olen kuitenkin edelleen kommunisti”.

”Sen kun olet, mutta et ole enää niin kommunistin näköinen”, kapitalisti kuittasi hyvän työnsä.

MARTTI HUHTAMÄKI