Lukija kysyy: Kaipaisin esimerkkejä kasvien myrkyllisyydestä. Voiko kasvin ulkonäöstä päätellä jotakin sen myrkyllisyydestä? Miten eläimet osaavat varoa myrkyllisiä kasveja? Miksi osa kasveista on myrkyllisiä ja osa ei? Entä miksi kasvit ovat myrkyllisiä vain osalle eläimistä, eikä kaikille?
Tuomo vastaa: Tässä olikin paljon kysymyksiä samalla kertaa. En varmaankaan ole pätevä vastaamaan kaikkiin, mutta yritän jotain. Osa kasveista on myrkyllisiä, joko koko kasvi tai vain osa siitä, esimerkiksi hedelmät. Usein tämä myrkyllisyys selitetään niiden puolustautumisella.
Myrkyllistä kasvia ei syödä. Tämä pitää paikkansa ihmisten suhteen, mutta ei välttämättä eläinten. Esimerkiksi linnuilla on erilainen ruoansulatus kuin meillä, ja siksi ne voivat huoletta syödä meille myrkyllisiä marjoja tulematta kipeiksi. Näsiä on ehkä myrkyllisin luonnonkasvimme, mutta niin vain linnut popsivat senkin marjoja. Jotkin kasvit suojautuvat hyönteisiltä kehittämällä myrkyllisiä aineita. Meille ihmisille nämä aineet eivät välttämättä ole vaarallisia ehkä vain pahanmakuisia.
Kasvin ulkonäöstä ei voi päätellä sen myrkyllisyyttä. Kaunis sudenmarja on kuin mustikka, mutta sitä ei silti pidä mennä syömään. Punaiset kielonmarjatkin ovat herkullisen näköisiä mutta myrkyllisiä.
Luonnossa meillä on vain muutama todella myrkyllinen kasvi: näsiä, myrkkykeiso ja harvinainen myrkkykatko. Lievästi myrkyllisiä ovat monet liljakasvit. Koristekasveissa onkin sitten enemmän vaihtelua. Sormustinkukka kehittää sydämelle vaarallista digitalista, kultasadepensasta on käytetty romaanikirjallisuudessa murhiin, ukonhatut ovat aiheuttaneet myrkytyksiä ja syksyinen krookuksen näköinen myrkkylilja on myrkyllinen sekin.
Ehkä myrkyllisin puutarhakasvi on viime vuosina yleistynyt leinikkikasvi jouluruusu. Sitä ei pidä mennä mutustelemaan. Ehkä kasvien kohdalla pitää paikkansa sama kuin sienissäkin, ei pidä syödä tuntemattomia marjoja eikä kosketella kaikkea paljain käsin, esim. jättiputkea, jonka neste ei ole myrkyllistä mutta aiheuttaa auringonvalon kanssa pahaa ihottumaa. Aina on muistettava, että luonnossa on paljon hyviä, turvallisia ja tunnettuja ruokakasveja, käytetään niitä.
Lukija kysyy: Löysin pari vuotta sitten tomaatin sisältä taimen, joka alkoi kasvaa, kun pistin sen multaan. Mistä tässä on kyse? Onko neitseellinen hedelmöitys kasveilla mahdollista?
Tuomo vastaa: Tapaus on varmaan hämmästyttänyt kysyjää. Tapauksessa ei välttämättä ole mitään kummallista. Tomaatin sisällä on hedelmöityksen kautta syntyneitä siemeniä ja ne itävät, kun pääsevät maahan. Nyt itäminen on tapahtunut jo tomaatin sisällä. Olen usein löytänyt kaatopaikoilta ja jopa Kukkian rantakiviltä tomaatintaimia, jotka ovat syntyneet samalla tavalla kuljettuaan ensin eläimen suoliston läpi.
Kokonaan toinen juttu on yleensäkin tuo lisääntyminen kasveilla. Lyhyesti tähän ei oikein voi vastata, mutta yritän. Kasveilla on sekä suvullista- että suvutonta lisääntymistä. Suuri osa kasveista lisääntyy suvullisesti eli hedelmöitys tapahtuu normaalisti siitepölyn kulkeutuessa hyönteisten tai tuulen avulla emin luotille. Hedelmöittynyt siemen itää ja uusi kasvi nousee tekemään lisää siemeniä.
On myös olemassa niin kutsuttuja apomiktisia lajeja (voikukat, keltanot, silmäruohot, poimulehdet, kevätleinikit), joilla siemen on hedelmöittymätön ja itäessään tuottaa emokasvin kloonin. Näin syntyy valtava määrä pikkulajeja, esim. voikukkia on satoja eri lajeja. Tämä on eräänlaista neitseellistä lisääntymistä.
Suvuton lisääntyminen on myös hyvin yleistä. Sitä jokainen puutarhuri on tehnyt jakaessaan kasvipaakkuja pienemmiksi. Rönsyt ja taivukkaat ovat myös suvutonta lisääntymistä, samoin itusilmut ja juurenkappaleet. Näissäkin tapauksissa uusi kasvi on emonsa kanssa identtinen. Oikeastaan silloin ei voi enää sanoa edes sen olevan jälkeläinen.
Osa kasveista lisääntyy itiöillä (sanikkaiset, sammalet). Itiö korvaa silloin siemenen ja kasvattaa alkeisvarsikon, josta varsinainen kasvi sitten kasvaa. Itiökasvissa vuorottelevat suvullinen ja suvuton vaihe.
Näin siis lyhyesti kerrottuna kasvien lisääntymisestä. Muunkinlaisia tapoja on, mutta ne ovat sitten harvinaisia. Netistä löytyy sivuja, joissa asia on perusteellisemmin selvitetty, mutta varmaan jo tästäkin näkyy, kuinka hämmästyttävän monipuolinen kasvien maailma on, täynnä uutta ja ihmeellistä seurattavaa.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
