Lukija kysyy: Sydän-Hämeen alueella karhunkierto (elämänlanka) aiheuttaa ongelmia leviämisensä vuoksi. Miten siitä pääsee eroon? Entä vuohenputkesta?
Tuomo vastaa: Tuohon kun osaisinkin antaa hyvän vastuksen, olisin itsekin onnellinen. Molemmat ovat hankalia rikkakasveja ja tuntuu, että niiden määrä lisääntyy kaiken aikaa.
Valkokarhunköynnös eli isokierto on Suomessa alkuperäiskasvi vain meren rannoilla Etelä-Suomessa. Sitä on myös viljelty koristekasvina ja näistä kukkapenkkikasveista se sitten on levinnyt luontoon.
Tavallaan saamme syyttää siitä itseämme. Kun puutarharoskia viedään metsään ja rantaan, viedään samalla mahdollisia ärhäköitä leviäjiä. Näitä on muitakin: isopalsami tuotiin alunperin Himalajalta kukkapenkkiin, samoin jättiputki. Tienreunoille kylvettiin lupiini peittokasviksi. Nyt ne kaikki ovat viheliäisiä vieraslajeja, joista ei tahdo päästä eroon millään.
Olen itse kitkenyt isokiertoa pois, mutta aina tahtoo jäädä pala juurta maan alle uutta kasvosta varten. Myrkyttämään en ole ryhtynyt, puutarhan vuoksi. En tiedä edes, auttaako myrkytys. Jos joku tietää konstin, niin kertokoon!
Vuohenputki on alkuperältään lehtokasvi ja olisi toki saanut siellä pysyäkin. Muut suuret kasvit pitävät sen siellä kurissa.
Karjatalouden katoamisen myötä se on vallannut nyt pellonreunat ja puutarhat, niityt ja pientareet. Se ei viihdy huonossa maassa, joten sen saa häviämään köyhdyttämällä ja kuivattamalla maaperää. Se vain ei aina ole mahdollista. Vuohenputkeenkin tehoaa myrkky, mutta taas ollaan puutarhassa. Itse olen kitkenyt ja siimaleikkurilla katkonut. Olen jopa ajatellut positiivisesti sen olevan oikeastaan aika kaunis kasvi, kunhan se vain pysyisi kurissa.
Lukija kysyy: Saako luonnonmarjoja ja varpuja kasvamaan kaupunkiolosuhteissa?
Tuomo vastaa: Tämä on hyvin yleinen kysymys niin mökkiläisiltä kuin vakituiseltakin väeltä. Ennen vanhaan ei koristekasveja ollut myynnissä ja niinpä puutarhan kukat haettiin luonnosta ja istutettiin pihaan. Näin siirtyivät kullero, lehtosinilatva, näsiä, kuusama, katajakin pihapiiriin, puhumattakaan jaloista lehtipuista, joita haettiin kaukaakin pihan komistukseksi. Toki näin tehdään edelleenkin. Silloin tulee vain muistaa jättää rauhoitetut kasvit rauhaan.
Luonnonkasvi vaatii kasvaakseen pihassa mahdollisimman samanlaiset kasvuolosuhteet kuin luonnossakin, kuten maaperän, varjostuksen, kosteuden, jopa ilmansuunnan. Kaupungissa omakotirakentaja raivaa nykyään tontin puhtaaksi kaikesta luonnollisesta ja yrittää sitten saada sinne luonnonkasveja juurtumaan. Helpompi tapa olisi jättää tontille jokin kohta luonnontilaan ja siirtää sinne luonnonkasveja ensin varovasti yksi kerrallaan ja jos saa sen onnistumaan, niin sitten enemmän.
Kangasmetsässä maaperä on usein hyvin vähäravinteista. Puolukka ja mustikka menestyvät niin kauan kun heinäkasvillisuus pysyy matalana. Hakkuuaukealla kestää aikansa ennen kuin marjakasvit palaavat sinne. Sen ovat marjastajat varmasti huomanneet.
Jos siirtää marjakasveja puutarhaan, on otettava tarpeeksi alusmaata mukaan. Lisäksi on katsottava, etteivät kasvit joudu suoraan paahteeseen. Niitä saa ei myöskään saa missään tapauksessa lannoittaa. En kuitenkaan takaa onnistumista.
Mökeilläkin on valitettavasti viime aikoina lisääntynyt tontin tarpeeton raivaus. Jättäkää hyvät ihmiset metsää mökin ympärille, sehän on sitä luonnollista marjakasvien aluetta ja siitä voi sitten noukkia marjat puuron päälle ihan tuoreeltaan aamutuimaan. Tämän hyödyn lisäksi ei tarvitse myöskään huhkia ruohonleikkurin kanssa.
