Kohti isoa vihaa

Ensimmäiset sukulaiseni tulivat tietoon 300 vuotta sitten. Silloin käytiin Suuren Pohjan sodan viimeinen tappiollinen taistelu Isokyrön Napuen maisemissa. Ruotsi-Suomen joukkoja komensi Armfeldt eikä tämä kovin paljon suomalaisista kaatuneista piitannut, sillä mukana oli vain yksi kanuuna venäläisten kahtatoista vastaan.

Tuhansista uhreista suurin osa oli paikallisia talonpoikia, mutta tämä meidän esi-isämme sukunimeltään Fieder säästi henkensä ilmeisesti siksi, että oli tullut Tukholmasta sen verran jo sotakokemusta omanneena, ettei suin päin rynnännyt tykinruoaksi.

Noina vuosisatoinahan oli tavallista, että Ruotsi hankki suurvalta-asemansa yllyttämällä suomalaisia hakkapeliittoja vihulaisen kimppuun. Omat taistelijat nauttivat väkiviinoja esikunnan peräkamarissa tai jo valloitetuissa raatihuoneissa.

Oma sukuni rakentui Simpsiön vuoren juurelle kaikkein luontevimmalla ja helpoimmalla tavalla. Hengissä säilynyt palkkasoturi kiemurteli Marttalan talon makuukammariin ja otti pian komennon talossa käsiinsä.

Isojaossa kaksisataa metriä leveä tontti ulottui Lapuanjoelta Kyrönjoelle ja sukutilasta tuli Sameli seuraavan sukupolven etunimen mukaisesti.

 

Koska tässä ei olla mitään Hohenzollereita niin kuin Paavo Lipponen, tätä selvitystä on turha pitkittää.

Pakotteita keksitään koko ajan toisaalta Naton ja EU:n, toisaalta Kremlin aivotrusteissa. Israelilaisten häikäilemätön pommitus Gazan kaistalla ja Hamasin itsemurhataktiikka jatkuu välillä vain ruumiita keräten. Miljoonien syyrialaisten kurjuus ei kiinnosta enää ketään. Assad -nimisen äijän taistelu vallasta tappaa sekin naisia siinä missä lapsiakin.

Ruotsissa sotajoukkojen komentaja laskee, että kunnon sodan syttyessä hänen maansa kestää korkeintaan viikon. Suomessa arvio on optimistisempi eli kuukausi.

Tosiasiassa Ruotsin arvio on varovainen. Sen sortuminenhan alkaa vasta sen jälkeen kun Suomen määräaika on käytetty.

Leonid Brezhnev sanoi aikanaan, että seuraavan suursodan onnellisimmat ihmiset ovat ne, jotka ensimmäisinä kuolevat.

Brezhnev itse alistui noudattamaan ideologi Suslovin ja presidentti Podgornyin painostamana Brezhnevin oppia Tshekkoslovakiassa ja Puolassa, mutta Unkarin kansanoususta alkaen rautaesirippu oli alkanut ruostua ja Itä-Euroopan kahlehditut kansat saivat kaipaamansa vapauden 40 vuodessa.

Nyt valmistaudutaan taas pakottein Ison vihan aikaan. Jotkut pakotteet ovat pieniä käytännön elämässä, mutta kyllä pelkästään se kiukuttaa Jokereiden omistajan vaimoa, ettei luottokortti kelvannut taksissa.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.