Jokaiseen inhimilliseen tekoon tarvitaan motiivi. Sahalahtelaisella Pirjo Mäkijärvellä motiivi ottaa osaa hyväntekeväisyyspyöräilyyn oli kahtalainen – hän halusi sekä haastaa itsensä vaativaan urheilusuoritukseen
että olla auttamassa syöpäsairaita lapsia ja heidän perheitään.
Vuosi sitten Mäkijärven ystävä osallistui kansainväliseen hyväntekeväisyystapahtuma Team Rynkebyhyn. Tapahtumassa eri-ikäisistä kuntoilijoista koostuvat pyöräilyjoukkueet pyöräilevät Pariisiin, ja keräävät siten rahaa syöpää sairastaville lapsille ja heidän perheilleen.
Osallistujia pyöräilyyn tulee Suomesta, Tanskasta, Ruotsista, Norjasta, Färsaarilta ja Australiasta. Suomen joukkueelle kilometrejä viikon aikana kertyisi 1200.
Mäkijärvi ajatteli, että siinä olisi hänen juttunsa. Hän ei ole mikään ammattilaisurheilija, mutta peruskuntoa riittää.
– Toki tiesin, että treenata pitää ja paljon. Mutta olin tarpeeksi motivoitunut tehdäkseni sen.
Kamalaa spinningiä
Mäkijärvi haki joukkueeseen, ja hänet valittiin. Viime syksynä alkoi treenaaminen. Pälkäneläinen Matti Kettunen ryhtyi hänen personal trainerikseen, ja teki harjoitusohjelman. Harjoitusohjelmaan kuului pyöräilyn ohella muun muassa kuntosalia ja spinningiä.
– Ensimmäisen spinning-kerran jälkeen ajattelin että ihan kamalaa. Mutta sitten jotenkin jäin siihen rääkkiin koukkuun, Mäkijärvi naurahtaa.
Mäkijärvi tiesi ennalta, että Pariisiin Saksan ja Belgian halki kulkeva reitti tulisi sisältämään raskaita mäkiosuuksia. Mitään erityisiä mäkitreenipäiviä hän ei kuitenkaan ennen reissua pitänyt.
– Lähdet kotoani sitten Sappeen, Kuhmalahden tai Kangasalan suuntaan, niin aina on mäkiä.
Siinä riitti minulle treeniä.
Veden varassa
Heinäkuun alussa Mäkijärvi pakkasi reissukassin. Koska säistä ei voinut olla varma, pisti hän kassiin aurinkorasvan ja kevyiden vaatteiden lisäksi sadetakin ja lämpövaatteita.
Ensimmäiset kolme päivää aurinko helli pyöräilijöitä. Travemündestä Verdeniin ja Verdenistä Osnabrückiin sää oli suorastaan idyllinen. Mäkijärvi ehti katsella maisemia ja jutella vieressä ajajan kanssa.
Mutta neljäntenä päivänä sää muuttui. Taivas alkoi piiskoa pyöräilijöiden päälle vettä minkä kerkisi. Välillä ajettiin täydessä kaatosateessa.
– Kuulin myöhemmin, että Ranskassa satoi vettä enemmän kuin vuosikymmeniin. Ja samaan aikaan Suomessa oltiin helteiden kourissa, Mäkijärvi muistelee.
Sateet todella koettelivat pyöräilijöitä. Lähinnä asfaltista koostuva reitti oli äärimmäisen liukas. Huomio piti pitää tiukasti tiessä. Suuremmilta haavereilta kuitenkin vältyttiin, vaikkakin eräässä kaarteessa yksi kokeneimmista pyöräilijöistä kaatui, ja aiheutti myös muutaman muun perässä ajavan kaatumisen.
Onneksi huoltoautot ajoivat perässä: matkassa oli 48 pyöräilijän lisäksi 12 hengen huoltotiimi, joka järjesti polkijoille ruokaa ja juomaa usean kerran päivässä. Väsymyksen iskiessä oli myös mahdollisuus matkata pikkubussissa.
– Itselläni oli kuitenkin salainen haave, että ajaisin koko matkan, enkä turvautuisi bussikyytiin.
Kovien arvojen maailmassa
Kuudentena päivänä Mäkijärven haave oli pirstoutua. Givetistä Chateau Thierryyn kulkeva reilun 200 kilometrin matka oli äärimmäisen mäkinen. Ryhmän vetojoukko muodostui kokeneimmista pyöräilijöistä, ja vauhti oli sen mukainen.
75 kilometrin kohdalla Mäkijärvi ja muutama muu pyöräilijä pitivät pienen palaverin. Muutama kyynelkin tirautettiin.
– Silloin olin jaksamisen äärirajoilla. Viiden päivän kilometrit painoivat jaloissa ja edellispäivänä oli poljettu Belgian kuuluisan mäen, Mur de Huy huipulle. Se on kilometrin mittainen ja pahimmillaan mäen kaltevuus on 27 astetta.
Päivä oli kova muillekin, joten vauhtia päätettiin hidastaa. Illalla Chateau Thierryyn saapui väsynyt, kaikkensa antanut pyöräilijäjoukkio.
Reissun viimeinenkin päivä lähti käyntiin sateisissa merkeissä. Mutta kuin ihmeen kaupalla Pariisin lähestyessä päätti aurinko heläyttää pyöräilijöille kauneimman hymynsä.
– Champs Elyseetä ajelimmekin sitten auringon paisteessa. Perillä Invalidikirkon puistossa huolto tarjosi meille shampanjaa. Myöhemmin pääsimme vihdoin vaihtamaan yllemme jotakin muuta kuin pyöräilyvaatteet, Mäkijärvi hymyilee.
Mäkijärvi voisi ottaa vastaavaan tapahtumaan osaa uudemmankin kerran.
– Tuntuu, että erilaisia hyväntekeväisyystapahtumia järjestetään enemmän kuin ennen. On hyvä, että nykyisessä kovassa maailmassa osataan olla myös inhimillisiä ja ajatella muitakin, Mäkijärvi toteaa.
