Lauluissa usein kuvataan jouluamme lumiseksi ja jäiseksi. Joskus tunnelmoidaan, että on hanget, korkeat nietokset. Toisessa laulussa maassa on hanki ja järvet ovat jäässä. Tällä vuosituhannella nuo talviset kuvat eivät joka vuosi pidä paikkaansa. Mustia jouluja on nähty aika usein. Mikäs vuosi se olikaan, kun Luopioisissa soudettiin kirkkoveneellä joulujumalanpalvelukseen? Saattaa olla, että se oli jo viime vuosisadan puolella.
Mummon mielestä kaikkein kaunein ja herkin joululaulu on ”En etsi valtaa loistoa”, mutta se onkin kahden mestarin tekemä. Topelius runoili sen ruotsiksi jo vuonna 1887. Onneksi siinä ei ole mainittu hankia ja jäitä, pimeys vain, joten se kestää vuosisadasta toiseen. Sibeliuksen sävellys syntyi vuonna 1895. Meidän kielellemme laulu käännettiin vasta 1909. Suomentajaksi on mainittu Martti Korpilahti, mutta tästä ei liene täyttä varmuutta. Uuden suomennoksen teki Niilo Rauhala kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä versio löytyy virsikirjastakin: ”Ei valtaa, kultaa, loistoa tuo joulu lahjanaan..”.
Kun tässä valmistaudumme jouluun, mitä me etsimme? Ehkä emme tänäkään vuonna kaipaa juhlaamme valtaa, ehkä emme kultaakaan. Mutta etsimmekö loistoa? Sitä meiltä varmaan odotetaan. Kalliitten ja loistavien lahjojen, joulukoristeiden, ruokien ja juomien ostaminen olisi ikään kuin kansalaisvelvollisuus.
Pyydämme toki myös rauhaa maan päälle, mutta onko se kohtuuton toive? Tässä ajassa ja tässä maailmassa!
Siihen aikaan, kun Topelius joululaulunsa kirjoitti, oli Suomessa saatu elää vuosikymmenet pelkäämättä vihollisen tuloa kotikulmillemme. Yhtä onnekkaita olemme nytkin. Itsenäisessä Suomessamme rauhan aika on kestänyt kohta seitsemänkymmentä vuotta.
Mutta yhä on syytä pyytää rauhaa päälle maan. Jopa Euroopassa on taas sodan uhka tuntunut mahdolliselta. Puhumattakaan Lähi-idästä. Kristuksen syntymäseuduilla sotiminen on jatkunut melkein jokaisella vuosikymmenellä. Ehkei siellä rauhoituta edes joulun aikaan. Islaminuskoiset ja juutalaiset eivät ole jouluihmisiä niin kuin me. Moskeijassa tai synagogassa ei todennäköisesti lueta joulurauhan julistusta.
Suomessa julistetaan joulurauha aattona puoliltapäivin. Kaupankäynti hiljenee, liikenne vaimenee. Posti on jo tehtävänsä tehnyt. Monin paikoin perheet ovat kokoontuneet yhteiseen joulunviettoon, paketit ovat tulleet perille, kymmenet miljoonat joulukortit ovat ilahduttaneet vastaanottajia. Nykyään ovat tosin tekstiviestit yleistyneet joulutervehdyksinä.
Osalle kansastamme joulurauhan julistus on kuin jouluhulinan julistus. Olutta saatetaan nauttia liikaa, glögejä terästetään liikaa Viron viinoilla. Kun sukulaiset juhlivat yhdessä, vanhoja kaunoja voi tunkea esiin. Syntyy yhteenottoja, voidaan tarvita jopa poliisin vierailua.
Joskus syttyy kynttilänliekistä tulipalo, joskus sairaus vaatii hoitoa. Onneksi yhteiskuntamme palvelut pelaavat juhlapyhinäkin. Se taas tarkoittaa sitä, että osa lähimmäisistämme joutuu olemaan töissä muiden juhliessa. Saattaa joku ihan halutakin töihin, onhan maassamme jo runsaasti niitä, joiden ohjelmaan ja kulttuuriin ei joulu kuulu. Mummon kulttuuriin kuuluu, siksi täytyy tässä ruveta valmistelemaan perinneruokia ja siivotakin pitää. Hyvää ja rauhallista joulua lukijoille toivottaa
Mymmeli
