Taas on vuosi vaihtunut. Huhuh! Onkin mummolla jo melkoinen määrä noita elettyjä. Tulevista ei tiedä, mutta kai pitäisi vanhetessaan viisastua ja yrittää elää joka päivä niin hyvin kuin osaa.
Moni tekee uudenvuodenlupauksia. Esimerkiksi päätetään parantaa elintapoja. Tipattomat tammikuut ovat kai aika yleisiä. Kuinka sellaista uskaltaa luvata? Ei siis saisi edes sekoittaa pikkupikarillista alkoholia kuumaan mehuun, jos pahasti viluttaa?
Moni päättää lopettaa tupakanpolton. Joku onnistuu, joku ei. Nykyään moni on jo sammuttanutkin viimeisen savukkeensa, koska sauhuttelijan elämä on tehty aika vaikeaksi. Vanhoissa filmeissä savuke kuului fiksun miehen ja naisen toimenkuvaan. Ravintolapöydässä Tauno Palo puhalteli savupilveä naisensa silmille, ja oli silti tavoiteltu herrasmies.
On moni taas aloittanut laihduttamisenkin. Piparkakut, makeiset ja jälkiruokaherkut on julistettu pannaan. Uudenvuodenlupauksessa allekirjoitettiin sitoumus, että kymmenen kiloa on laihduttava. Moneskohan kerta se olikaan? Liikuntaakin on luvattu lisätä huomattavasti. Viisikymmentä vatsalihasliikettä joka päivä, jotta lelluvat läskit muuttuisivat lihaksiksi. Lenkilläkin saisi käydä, jahka nyt tulee vähän valoisampaa.
Mummo on ajatellut uutena vuotena tosissaan vähentää ristikkoriippuvuutta. Saas nähdä, onnistuuko. Suurin sallittu päiväannos voisi olla noin kaksi kappaletta. Säästyvän ajan voisi käyttää vaikka käsitöitten tekoon tai itsensä sivistämiseen. Kieliopintoja voisi harjoittaa, koska englannintaito on rapautunut ja ranskankielen osaaminen on vallan vähäistä.
Taas tuli tehdyksi sellainen lupaus, että yrittäisi olla vähemmän kärttyisä ja pitkävihainen. Kun on vanha, elämässä tapahtuu niin vähän, että pienet harmit saavat ylettömät mittasuhteet. Jotakin ohimennen heitettyä huomautusta märehtii puoli vuotta.
Jos joku jälkeläinen naureskelee, että ”Hehheh, koitas nyt päästä tälle vuosisadalle mummo-ressu”, niin sitten on mieli maassa monta päivää. Jos intoilee, että täältä lähtöisin olevaa kansanedustajaa oli haastateltu iltapäivälehdessä, niin heti sanotaan, että olet sen jo kertonut parikin kertaa. Tuntee itsensä melko pöljäksi.
Pitääkö yrittää vain sietää tuollaiset lausunnot? Pitääkö myöntää, että nuoret ovat oikeassa? Vaikka tekisi mieli pamauttaa noille itseriittoisille neroille, että moni ikätoveri on vieläkin huonomuistisempi kuin tämä mummo tässä.
Joulunpyhinä oli nuorempaakin väkeä vierailulla. Kukkian jäille ei uskaltanut vielä mennä eikä ollut oikein hiihtokelejäkään, niin pirtillä pyörivät, lapsukaiset. Joku pienistä katseli mummoa ja sanoi, että hän ei mummosta tykkää ja että mummo voisi mennä pois. Kyllä siinä mieli mustuu ja arvelee, että joutaisi tästä jo romukoppaan. Järjen lisäksi verikin kiertää hitaasti, aina on vilu.
Käy kateeksi sitä yhtä luopioislaista nuorehkoa miestä, joka tarkenee shortseilla ainakin nollakeleihin saakka, pitkähihaisten paidankin ottaa käyttöön vasta joskus joulun tienoilla.
Mymmeli
