En ole tullut kysyneeksi, onko ylipormestari Jussi Pajunen lukenut amerikkalaisen taloustieteilijän Richard Floridan, 57, kirjoja metropolihallinnon eduista, mutta luulen, että on.
Florida, joka toimii professorina Toronton yliopistossa, on havainnut, että sellaiset luovat yhteiskunnat ja erityisesti suuret asutuskeskukset, joissa on paljon homoseksuaaleja ja heidän vanavedessään monenlaista alakulttuuria, menestyvät parhaiten mannertenvälisessä kilpailussa. Hän on huolissaan Yhdysvaltojen keskittymisestä tylsään massatuotantoon, mikä viekilpailukyvyn.
Tästä saattaa tehdä sellaisen johtopäätöksen, että seksuaalisesti vapaamielinen hippiliikkeen kehto,Berkeleyn yliopisto antoi aikanaansysäyksen koko Kalifornian pitkäaikaiselle taloudelliselle kehitykselle, jota edes itävaltalainen kehonrakentaja Arnold Schwartzenegger ei pystynyt kuvernöörinä keskeyttämään.
Onkin aiheellista ryhtyä pohtimaan Helsingin emokaupungin johdolle rakennettavan metropolihallinnon mahdollisuuksia. Pajusen suunnitelmissa on 16 kunnan yhteenliittymä. Samalla maakunnallinen välihallinto valtion ja kuntien välillä eli Uudenmaan liitto voitaisiin lakkauttaa.
Tämä tekee kipeää monissa kunnissa, joissa pelätään Helsingin ylivoimaa tonttipolitiikassa, sosiaali- ja terveyssektorilla, liikenteessä ja jätehuollossa.
Nyt Helsingin jätteet kipataan Espooseen. Tuonne Ihamuotiloiden sukutilan naapuriin kaivattaisiin uusia asuntohehtaareita ja virkistysalueita. Sipoo voisi olla uusi mainio kaatopaikka siitä riippumatta, otetaanko tuota uppiniskaista kuntaa metropolihallinnon piiriin tai ei. Natura -alueitten rajoja tarkistuksella päästäisiin hyvään ratkaisuun.
Vakavasti ottaen professori Floridan oppeja ei täällä tarvita. Siihen riittää korkeakoululaitos ja korkealuokkainen perusopetus sen kivijalkana.
Myöskään metropolialueen johtokeskuksen siirtäminen alueen laidalta Helsingin Kauppatorin laidasta keskemmälle ei ole tarpeen, vaikka hyvää tilaa löytyisikin Korsosta ja Tikkurilan pelloilta. Entiset kaupungintalon pohjapiirustukset ovat tosin tallella 1800-luvun alusta alkaen, jolloin talo oli sata vuotta koko maan huvielämän keskus, hotelli nimeltään Seurahuone. Siellä esimerkiksi Jean Sibeliuksen Karelia-sarja sai ensi-iltansa eikä tansseissa käyty farkuissa.
Jotain muuta puuhastelua kuin naapureiden ja kehäkuntien alistaminenpääkaupunki kuitenkin kaipaa. Töölönlahden suunnitelman toteuttaminen on kesken. Värikuvat, joissa onnelliset kaupunkilaiset kävelevät kesäpuvuissaan kanavan rannalla, on vielä kokematta. Samoin on viherkansi Kaisaniemestä rautatien yli rakentamatta. Näitä odotellessa kanava Hesperian puiston keskelle Taivallahdesta Töölönlahdelle antaisi tilaisuuden siirtää Rytin ja Relanderin onnettomat patsaat sisätiloihin.
