– Tämän talven omituisuus on ollut se, että pelloilla on tosi vähän lunta. Sänki paistaa edelleen monin paikoin, Sappeen toimitusjohtaja Jouko Poukkanen ihmettelee latukoneen ratissa.
Monena talvena lunta pitää alkukaudesta keräillä sankkoihin kuusikoihin, jotta reitit saa latukoneen kestävään ja hiihdettävään kuntoon. Mutta pelto-osuuksille on paha lähteä haalimaan lunta.
Eletään helmikuun alkua, ja Sappeen pisin seitsemänkilometrinen takalenkki kaipaisi edelleen hieman lisälunta.
– Takalenkin luistelubaanat ovat olleet jo vähän aikaa kunnossa, mutta perinteisen latuja varten saisi vielä tulla lisäkerrosta, ettei latukone nostaisi maata esiin, Poukkanen sanoo.
23 vuotta hiihtokeskusyrittäjänä ovat kuitenkin opettaneet, ettei keleille mahda mitään. Nyt on vähäluminen talvi, joten sen ehdoilla eletään.
Hiihtäjät ikääntyvät
Latukoneella kunnossa pidettävät Sappeen luistelubaanat ovat seudun parhaat. Yhteensä 14 kilometrin latuverkosto ja sen varren taukopaikat ovat maksutta hiihtokeskusasiakkaiden ja kuntalaisten käytettävissä.
Jouko Poukkanen on pannut merkille, että suksilla liikkuu entistä iäkkäämpää väkeä.
– Hiihtäminen alkaa olla vanhemman väen harrastus. Se on harmi, jos nuorempi polvi ei enää opi hiihtämään.
Kokonaisvaltainen laji on parasta mahdollista liikuntaa sekä oman kunnon että kansanterveyden kannalta. Sappeen laduilla pääsee myös näkemään hulppeita maisemia ja aistimaan lumista erämaahenkeä.
Hiihtobaanat ovat toimitusjohtajan erityisvalvonnassa.
– Latuja pitää lähteä ajamaan silloin kun sattuu tulemaan lunta, joten työvuorolistoja olisi mahdoton laatia etukäteen. Siksi latukonetta ajaa se, joka parhaiten joutaa. Usein se olen minä tai lumetuskauden jälkeen poika, Jouko Poukkanen sanoo.
Toimitusjohtaja säilyttää latukoneen ratissa ”lumenjuuritason” tuntuman hiihtokeskuksen töihin. Eikä ole pöllömpää kierrellä koneen kanssa lumisen metsän keskellä.
– Tässä ehtii nähdä, miten luonto muuttuu talvella. Omassa rauhassa voi lepuuttaa ajatuksia ja suunnitella uusia kuvioita.
Ladut ajetaan päivittäin
Sappeen ladut tehdään luonnonlumille. Siksi ne saadaan hiihtokuntoon sitä mukaa kun lumikerros vahvistuu.
Tänä talvena kunnon pakkasjaksot ovat olleet sen verran pätkittäisiä, että hiihtokeskuksen lumetuskalusto oli tammikuun lopulle saakka kiinni rinteissä. Tässä vaiheessa ei olisi enää järkeä lähteä tykittämään lunta laduille.
Lunta voitaisiin myös tehtailla kasalle ja haudata kesäksi puruun. Silloin ladut saataisiin kuntoon syksyllä varhain.
– Aktiivihiihtäjien mukaan Pirkanmaalla on riittävästi maksullisia tykkilatuja, joten sellaiseen ei ole lähdetty, Jouko Poukkanen kertoo.
Sappeen latuja hoidetaan samalla mallilla kuin rinteitäkin: kun kulutus on kovaa, ne kunnostetaan päivittäin.
– Normaaliolosuhteissa pinta jyrsitään joka päivä rikki. Kun lunta on vähän, niin joudumme tasapainoilemaan sen kanssa, koska ladulle kannattaa lähteä. Vaikka kulutus ehkä vaatisi latujen ajamista, niin ei sinne kannata mennä, jos kone nostaa maata esiin ja pilaa ladut.
Sappeen väki toivoo, ettei laduilla käveltäisi. Jalankulkijoille on oma tampattu kävelylenkki, ja lisäksi ladun tuntumassa kulkee lumikenkäreitti.
