Liiallinen arvailu tulevan eduskunnan kokoonpanosta on vaikeaa ehdokkaiden äänimääriä pohdiskeltaessa. Puolueiden välisten voimasuhteiden pohtiminen on jo hiukan helpompaa.
Mielipidetiedustelut antavat Suomen Keskustalle pääministerin salkun, vaikka ei meillä sellaista lakia ole, jonka mukaan eniten ääniä saaneen puolueen johtajalla on automaattisesti paikka hallituspöydän päässä.
Tuollaiseen käytäntöön on kuitenkin päädytty. Erityisesti tuota menettelytapaa ovat ajaneet sosiaalidemokraatit. Ja hyvähän tuo taktiikka onkin, heidän kannaltaan. Jos saa parikymmentä prosenttia äänistä ja neljäsosan parlamentin jakarandatuoleista Euroopan porvarillisimmassa maassa ja siitä seuraa asema valtion johtajana, ei voi muuta kuin ihmetellä.
Erityisen suuri demarivoitto huhtikuun 19. päivänä olisi ammattiyhdistysliikkeelle, jolla jo nyt on eduskunnan puhemiehen nuija ja valtiovarainministerin salkku mustan auton takapenkillä.
Valta jaetaan siis uudestaan. Uudenmaan 35 kansanedustajasta Timo Soini lähtee paalupaikalta. Sellaista kukaan ei olisi voinut kuvitella kymmenen vuotta sitten ja kaikkein vähiten Timo itse.
Yli 43 000 ääntä ei aivan riittänyt Sauli Niinistön edellisen vaalikauden kaikkien aikojen jättipottiin, 60 563 ääneen, mutta on se vaalipiirin historian selvästi toiseksi paras tulos. Joku voi pitää ihmeenä sitä, että pronssimitali on toistaiseksi Paavo Väyrysellä vuodelta 1991. Hän on yhä taisteluvalmiina, Lapissa.
Uusimaa alkoi nousta politiikan parrasvaloihin vasta 1950-luvulla. Otto Ville Kuusinen oli siirtynyt ensin Itä-Karjalaan ja sieltä Moskovaan J.V. Stalinin käskyläiseksi, mutta hänen lahjakas kansankiihottajatyttärensä Hertta Kuusinen jäi Suomeen. Uusimaa siirtyi hänen ja SKDL:n ohjauksessa kohti uutta aikaa.
Välillä kärkipaikkaa piteli espoolainen demari. kartanonherra Kaarlo af Heurlin, hänen puoluetoverinsa, liikennevalistaja Veikko Pajunen, Punaisen ristin johtoon Geneveen siirtynyt tv-toimittaja Pär Stenbäck (rkp) ja Kokoomuksen Elsi Hetemäki-Olander, Vantaan johtaja ja maaherraksi muuttunut Pirjo Ala-Kapee (sd) tuli ennen Väyrystä, seiväshyppääjä Antti Kalliomäkeä (sd) ja herrasväen riveihin vasemmistosta siirtynyttä Suvi-Anne Siimestä. Keskustan kaunotar Tanja Karpela koki seuraavaksi menestystä ja vetäytyi kouluttamaan koiria ja koiranomistajia.
On siinä kirjoa. Entäs nyt?
Uskon uusien voimien esiinmarssiin erityisesti hallituspuolueissa ja jopa edellisten vaalien suosikin Alexander Stubbin vauhdin taantumista. Keillepä muillekaan kokoomusäänestäjät voivat epäonnistuneen hallituksen saamattomuuden kostaa kuin omille ministereilleen ja neuvonantajilleen suuressa salissa. Demarit pääsevät vähemmällä, sillä mäntsäläläinen puheenjohtaja Antti Rinne ei ole vielä ehtinyt tekemään hyvää eikä pahaa.
Soini odottaa paistin kypsyvän. Haglund kerää natoääniä ja vihreät toivovat kovaa tuulta, jotta hiililaivat jäisivät Gdanskin satamaan. Matti Vanhanen palaa ministeriksi viisi vuotta yrittäjien ääntä kuunnelleena.
