Synnyin mainion lauluntekijän ja esittäjän Aki Virran sanoin kylän syliin 27.3.1955. Vakituista asuntoamme Osuuskaupan yläkerrassa remontoitiin ja tilapäinen majapaikkamme sijaitsi Rautalammin kirkonkylässä Pitkälahden rannalla meijerissä. Kuulopuheiden mukaan kotona kätilöä avusti juuri 14 vuotta täyttänyt veljeni Erkki. Jytäkkä poika sieltä pullahti, painoa varttia vaille viisi kiloa. Ilmestyin sittemmin seitsenlapsiseen perheeseen toiseksi viimeisenä. Isäni syntymävuodeksi kirjattiin 1911 ja äitini 1918, joten molemmat kokivat sota-ajan. Reino Lämsä kävi ajallaan armeijan Kajaanissa ja jo perheellisenä miehenä kaikki sodat. Kaarina Lämsä hoiti kahta pientä tyttöä ja 1941 syntynyttä poikaa kotirintamalla Varpaisjärvellä osallistuen lottana maanpuolustukseen.
Synnyin vakavaraiseen perheeseen, sillä isäni työskenteli vähäisestä koulutustaustastaan huolimatta Rautalammin Osuuskaupan toimitusjohtajana. Äitimme hoiti kodin ja meidät pienet pennut ajan hengen mukaisesti.Kunnan henkikirjaan merkittiin noin 7000 asukasta, kun luvun tänä päivänä lasketaan siitä puolittuneen. Kolme neljäsosaa väestöstä sai elantonsa maataloudesta. Kaupat menestyivät erinomaisesti. En keksi mitään valittamista varhaisesta lapsuudestani.
Sota ei isässämme kuulemma päällepäin näkynyt. Vanhemmat sisarukseni kertoivat hänen ostaneen heille kirjoja ja lukeneen meille kahdellepienemmälle satuja. Tuollaista eivät kaikki sodan kokeneet kyenneet tekemään.Rankka rintama-aika ja stressaava työ söivät kuitenkin miestä. Hän kuoli 1962 kolmanteen infarktiin oltuaan muutaman kuukauden sairaseläkkeellä.
Eläkettä pidettiin lähtötasona leskelle toimeentuloturvaa laskettaessa, joten taloutemme kupsahti kerralla pohjalle. Kaarina Lämsä teki vielä talokaupat isän todistaessa asiaa jo vainajana, sillä perheemme pää lähti mökkiä nykyiseltä Koulutieltä ostamaan kuollen menomatkalla taksiin. Pienen pojan elämä sujui turvallisissa ja lämpimissä merkeissä. Jo maailmalle lähteneet sisaruksemme ja heidän puolisonsa avittivat meitä kotona asuvia monin tavoin. Äiti luonnollisesti kantoi kovimman taakan tehden kaikkea mahdollista hänelle tarjottua työtä. Myös sukulaisemme ja ystävämme tukivat.
Minut laitettiin kansakouluun kuusivuotiaana syksyllä 1961. Opintie kulki meille kolleille ominaiseen rimaa vaaputtavaan malliin. Keskikouluun pääsin ja lukiotakin ehdin käydä yli puolet ensimmäistä lukuvuotta, kun rehtori Raimo Thuresson ilmoitti jommankumman nyt joutuvan lähtemään – joko minun tai opettajien. Välitodistuksessa näet lävötti neljä nelosta ja lukuaineiden keskiarvo kohosi lukemaan 5,21. Muutin veljeni Erkin ristiksi Helsingin Kontulaan ja tein töitä Hakan korjaamolla Herttoniemessä. Toinen veljeni Veli-Heikki houkutteli minut mukaansa Laihialle, missä opiskelin kaikkien ja itseni suureksi ihmetykseksi ylioppilaaksi 1974. Asuin pari viikkoa Vellun vaatehuoneessa ja siitä eteenpäin itsellisesti. Kaikki kesät ja ajan ennen armeijaa työskentelin Jyväskylässä rakennuksilla harjaantuen siinä sivussa omasta mielestäni aikamieheksi.
Sotaväen jälkeen syyskuussa 1975 ei elämälle oikein piirtynyt suuntaa, joten taas turvauduin vanhimpaan veljeeni, joka kantoi hienosti isältä kesken jäänyttä kasvatusvastuuta minusta. Serkkuni järjesti minulle ratajätkän pestin Pasilasta aivan nykyisen työmaani vierestä. Erkki kaiketi kyllästyi sohvalla köllöttävään vuokralaiseensa ja toi eteeni Hesarin, missä mainostettiin kolmen kuukauden mittaista poliisikokelaskurssia Tampereella. Sinne pääsin maaliskuussa 1976. Hyvällä tuurilla kohosin nykyiseen asemaani ainoastaan yhteensä parisen vuotta poliisikoulujen takapenkissä täydellä palkalla istuneena.
Minua on muistettu ja arvostettu monin eri tavoin aivan riittävästi, välillä liiankin kanssa. Olen saanut tavata tärkeitä ja vaikutusvaltaisia ihmisiä sekä vieraillut monissa sellaisissa paikoissa, joihin ainoastaan harvat pääsevät. Olen tehnyt aina mielekästä työtä hommaan nähden sopivalla palkalla hyvissä työyhteisöissä mainioitten tuloksentekijöiden ja ymmärtävien esimiesten kanssa. Tiedän joidenkin ihmisten tunnustautuvan ystävikseni. Asun Helsingin keskustassa ja vietän pikkuhiljaa lisääntyvää vapaa-aikaani ympärivuotisesti pienen metsäjärven rannalla Aitoossa. Sairaudet eivät ole pahemmin minua vaivanneet. Kunnostani pidän huolta. Elinvuosiakinkarttuu enemmän kuin isälleni tai kummallekaan veljistäni.
Avioliittoni saman naisen kanssa näyttää kestävän reilusti yli kolmen vuosikymmenen jälkeenkin. Päivi synnytti lyhyellä aikavälillä kolme upeaa poikaa, sillä isoveli odotteli kaksivuotissynttäreitään kaksosten ponnistaessa maailmaan. Nyt äijät työskentelevät diplomi-insinöörinä, poliisina ja upseerina. Lapsenlapsistamme Laura ja Luka täyttävät tulevana kesänä viisi. Myrsky saavutti hiljattain kahden vuoden iän ja Ilta syntyi joulukuussa 2014. Ukki pärjää heidän kanssaan erinomaisesti tekemällä juuri niin kuin lapset haluavat.
