Tehtävänsä jättänyttä rikkinäistä hallitusta moititaan aivan suotta. Sekö ei ole saanut mitään aikaan?
Kerrataanpa hiukan.
Hallitus on jalkauttanut poliisin lakkauttamalla liikkuvan poliisin. Sen jälkeen monet äänestäjät ovat välttyneet ylinopeussakoilta ja kiittävät kädet ristissä erityisesti sisäministeri Päivi Räsästä.
Kontiolahden varuskunta on lakkautettu. Tilalle on rakennettu kansainvälisen tason ampumahiihtokeskus Kaisa Mäkäräiselle. Rajamme on siltä kohdalta turvattu, niin kauan kuin Kaisa jatkaa uraansa.
Hallitus on pannut yritysten edustuskulut verolle. Näin on Lappiin saatu juuri sellainen luonnonrauha, jota erityisesti vihreät peräänkuuluttavat.
Kaikki etelästä tulevat suomalaiset pujottelijat mahtuvat Päivikki Palosaaren Hullu poro -ravintolaan Levillä sekä saksalaiset Pertti Yliniemen omistaman Riekonlinnan baariin Saariselällä ja Oloksen Audi-keskukseen.
Maanteiden kuluminen on estetty korkealla auto- ja bensaverotuksella.
Soklin norjalaisten omistamalle apatiittikaivokselle on tarjolla 130 miljoonaa euroa, jotta virolaiset siirtotyöläiset saisivat ratatöitä parin seuraavan vuoden ajan. Näin huolehditaan myös heimoveljistä.
Hallituksen perintönä seuraavalle hallitukselle on Malmin lentokentän varaaminen 15 000 uudelle maahanmuuttajalle ja meripelastuksen siirtäminen Kuopioon.
Kauhavalta siirretty kalusto ja henkilökunta odottavat komentoja pelastamaan Vienan merellä ja Äänisjärvellä pulaan joutuvia.
Keskustelu maamme turvallisuudesta olikin viime päiviin asti tarpeetonta. Luultiin, ettei tarvita uusia miljardiluokan asehankintoja, sillä pelkästään asetetuilla EU:n pakotteilla uhmakkaimpienkin venäläisten uskottiin pysyvän maamme rajojen ulkopuolella. Ajateltiin, että Ruotsin kanssa yhteistyö perustuu siihen, että sikäläisiä Gripen-lentokoneita saadaan korvaamaan nykyiset, ikivanhat amerikkalaiset Hornetit, joista enää muutamat ovat käyttökelpoisia, vaikka aikanaan luvatut vastakaupat odottavat yhä toteutumista.
Suuri taloudellinen takaisku kuitenkin tuli. Puolustusministeri Carl Haglund sai ensimmäisenä sivarina vierailla suurella amerikkalaisella lentotukialuksella.
Se oli kevyt askel Haglundille, mutta raskas askel suomalaisille. Enää emme voi jättää ostamatta uusia amerikkalaisia taistelukoneita, vaikka omasta lentotukialuksesta voimme vain haaveilla.
Päättämättömyyskin voi olla parasta päätöksentekoa. Siitä on erityinen syy antaa hallitukselle tunnustus, vaikka sille kävikin niin kuin aina sateenkaarelle. Ensin toinen pää häipyy ja pian toinenkin.
