Maastopyöräendurossa vauhti ei ole kaikki kaikessa – tärkeämpiä ovat hyvä peruskunto ja pyöränkäsittelytaito.
– Olen harrastanut aikaisemmin vauhdikkaampaa alamäkipyöräilyä, mutta maastopyöräenduron monipuolisuus viehättää tällä hetkellä enemmän. Haastetta tuovat erityisesti lajin teknisyys ja vaatimus hyvästä ajosilmästä, pälkäneläinen Jyri Nousiainen kertoo.
Nousiainen kiersi viime vuonna maastopyöräenduron SM-sarjaa harrastesarjassa, jossa ei lasketa pisteitä tai jaeta palkintoja. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, ja toukokuussa Messilästä startanneeseen kauteen pälkäneläinen lähtee ajamaan miesten yleiseen sarjaan.
– Ensimmäisen osakilpailun ajoin Fatbike-sarjassa, jossa pyöränrenkaan leveyden tulee olla vähintään kolme tuumaa. Kisa päättyi osaltani kalustorikkoon. Loput osakilpailut ajankin tänä vuonna yleisessä luokassa, Nousiainen suunnittelee.
Messilän lisäksi Suomen Cupin pisteistä kilpaillaan tällä kaudella Himoksella, Levillä, Tahkovuorella sekä Sappeella. Nousiainen kehuu endurokilpailujen ilmapiiriä rennoksi ja hyväntuuliseksi. Osallistumiskynnys on pyritty pitämään matalana, joten kilpailijat eivät tarvitse lisenssiä ja kilpailemaan voi lähteä, vaikka ei olisi minkään seuran jäsen.
– Tapaturmavakuutuksen on toki hyvä olla kunnossa, Nousiainen lisää.
Erikoiskokeita ja siirtymisiä
Endurokilpailu koostuu useista erikoiskokeista, joilla on ajanotto, sekä erikoiskokeiden välisistä siirtymätaipaleista, joilla ei ole ajanottoa. Erikoiskokeet ovat pääasiassa alaspäin viettäviä polkuja ja maastoreittejä luonnossa.
Nousiainen kertoo, että yksi kisa voi siirtymineen kestää kolmesta neljään tuntia, ja yhteensä matkaa kertyy noin 30–50 kilometriä. Joillakin kilpailupaikoilla on käytössä hissit, joilla osa siirtymistä voidaan suorittaa.
– Olen juuri aloittelemassa kovaa peruskuntotreeniä. Tarkoitus on harjoitella neljästä viiteen kertaa viikossa. Pyöräilyharjoitukseni teen useimmiten Sappeen Bike Parkissa, mutta ajan jonkin verran myös Syrjänharjun maastoissa kotini lähellä, Nousiainen kertoo.
Varsinaisia tavoitteita tamperelaista Kaupin Kanuunat -nimistä seuraa edustava Nousiainen ei ole kauteen asettanut.
– Pääasia on, että pääsisin mahdollisimman monessa kisassa maaliin ja vieläpä hyvällä huumorilla, Nousiainen naurahtaa.
Helposti alkuun
Kisoissa pärjää ainakin aluksi ihan tavallisella maastopyörällä.
– Vaikka onhan se niin, että pyörään saa uppoamaan halutessaan vaikka kuinka paljon rahaa. Hyvän kilpapyörän ostaa kuitenkin noin 1000–2000 eurolla, Nousiainen tietää.
Pyörän malli on vapaa, mutta käytännössä suurin osa kilpailijoista käyttää levyjarruin varustettuja, 130–170 millimetriä molemmista päistään joustavia pyöriä. Ketjuohjuri ja korkeussäädettävä satulatolppa ovat suositeltavia, mutta eivät välttämättömiä lisävarusteita. Kypärä on pakollinen varuste, ja myös polvisuojia suositellaan käytettäväksi.
– Itse käytän lisäksi selkäpanssaria ja ajolaseja, ja myös juomareppu kulkee vaivattomasti mukana. Tavallisilla lenkkareillakin voi ajaa, mutta aika moni käyttää jalkineita, jotka saa kiinnitettyä polkimiin. Näin ajamiseen kuluu huomattavasti vähemmän energiaa, Nousiainen kertoo.
Maastopyöräenduron idea on lähtöisin Suomesta. Lajin suosio on selvässä nousussa, ja yksittäisissä SM-osakilpailuissa kisaa yleensä jopa yli 200 harrastajaa.
Jyri Nousiainen nimeää Pälkäneen parhaat kesäliikuntapaikat:
1) Sappee Bike Park
2) Sappee Frisbeegolf
3) Syrjänharju / Laipanmaa
