Kas tuossa luikertaa se polku, mitä naarmuiset, multaa maistaneet jalat ovat takoneet. Se tuttu tuomen tuoksu leijailee vieläkin ilmassa. Kas tuolla pensaiden kätkössä on se salapaikka, missä kesän ensimmäiset mansikat jaettiin.Kas tuossa jurottaa se kivi, missä katkerimmat kyyneleet pyyhittiin. Sen rosoinen pinta ja sammalkuorrute tuntuu vieläkin samalta.
Kas tuohon koivuun sydän kaiverrettiin ja ne kolme sanaa vaihdettiin.
Kas tuossa siintää se maisema, johon hääaamuna herättiin. Sen viljavat pellot lainehtivat vieläkin samalla tavalla. Kas täällä esikoinen otti ensiaskeleet.
Kas tuossa nukkuu se, jolle vuodet jaettiin. Sen multapeitto on peitelty kuihtuvin kukkasin. Kas tähän pysähtyy ne sydämen lyönnit.
”Tulehan, mummo, vierailuaikasi päättyi. Ne jo odottavat sinua siellä vanhainkodilla, tulethan vielä uudelleen?”
