Ilmoille kajahtaa Ukko-Metso ja lavalla seisoo musta pallogrilli. On alkamassa Sappeen kesäteatterin näytelmän Kesäkissat ensi-ilta. Janus Hanskin esittämä Pete hyppää pöydälle ja testosteroni tulvii. Peliin heitetään naisten ja miesten erot, kaikki niihin liittyvät kliseet sekä Peten ja Maken (Manu Havisalmi) kyllästyminen naisiin ja suhteisiin.
Tositelevisio ja kokkiohjelmat ja muu trendikäs saavat myös osansa uhosta. Vaikka osa jutuista on kuultu jo aiemmin, yleisöä naurattaa.
Peten ja Maken kesäsuunnitelmissa on korikaupalla kaljaa, kassillinen nakkeja, vihannesten välttely ja naisten karttelu ja tietysti pallogrilli – sekä rokkia kera vanhan bändin, Syanidin. Siis perusäijäkesä Popedan hengessä.
Rokkia ei puutu Anette Ekholmin ja Anni Tervosen esittämistä Maikusta ja Lissustakaan, jotka pyrähtävät lomailemaan vuokramökille parin mökin päähän äijien rokkimajasta.
Pete ei koskaan laula ilman tuulikonetta, jota Make pääasiassa roudaa. Taustalla häärää Tonse – Popedan todistaja Tesomalta, jolle punkbändi Ramones on sydämen asia. Näistä asetelmista aletaan sekoittaa soppaa.
Musiikki kuljettaa eteenpäin
Kummeli-mies Heikki Vihisen ohjaama ja käsikirjoittama musiikkikomedia etenee tuttujen rallien ja ronskin sanailun siivittämänä. Täysi yleisö intoutuu taputtamaan tahdissa muun muassa Haloo Helsingin Beibin, Paula Koivuniemen
Sadan kesän ja – tietysti – Popedan kappaleiden tahdissa.
Yleisön joukossa vilahtaa myös itse Pate Mustajärvi. Muumilaulutkin raikaavat yllätysefektinä koleassa illassa, mistä Make ja varsinkaan Tonse eivät innostu ihan nikottelematta. Miesten testosteroninkatkuisen alun jälkeen naiset kuitenkin sujuvasti valtaavat etualan ja jätkiä viedään kuin litran mittaa. Äijistä tulee tahdottomia takaosan statisteja.
Väliajan jälkeen kesäillassa kaikuu Aki Sirkesalon Kissanainen ja miesten puuhat ovat muuttuneet. On turha enää räpiköidä väistämättömän edessä.
Popedan Tahdotko mut tosiaan ja Jipun ja Samuli Edelmannin duettona tutuksi tullut Jos sä tahdot niin soittavat herkkää säveltä.
Juoni ei sisällä kovin yllätyksellisiä käänteitä, mitä nyt Maikun ja Lissun bisnes ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Syanidinkin tarina paljastuu lopulta tarua karummaksi. Uskottavuus ja syvyys eivät ole pääosassa. Musiikki-esityksissä virtaa energia, mutta juoni ja henkilöhahmot olisivat kaivanneet useampia tasoja.
Kepeä meno ja huumori viihdyttävät, ja kesäinen hittikimara on esityksen kantava voima.
